Verokilpailu, veronkierto ja globaali yhteistyö näiden pysäyttämiseksi
Donald Trump on presidenttikautensa aikana eronnut monesta kansainvälisestä toiminnasta. Yksi niistä on vuonna 2021 solmittu sopimus verokilpailun estämisestä, jonka kehityksen jäätymisellä voi olla merkittäviä vaikutuksia Suomen ja maailman talouden tulevaisuudelle. Juuri nyt verotuloja tarvitaan kiireellisesti, mutta yritysveroprosentit ovat historiallisesti matalalla tasolla ja veroparatiisit yleisessä käytössä. Muutosta tilanteeseen vaatii esimerkiksi artikkelissa haastattelemani riippumaton asiantuntija paneeli ICRICT, joka pyrkii uudistamaan globaalia yritysverotusta ja pysäyttämään verokilpailua.
Yritysverotus nousi puheenaiheeksi vuonna 2021, kun 136 maata sitoutui globaaliin ”Two-pillar solution” verosopimukseen, jonka tarkoituksena on saada kansainväliset suuryritykset maksamaan veroja liiketoiminnastaan emämaan ulkopuolella. Sopimuksen keskeinen saavutus on globaali 15 prosentin minimitaso yritysverotukselle2. Globaali sopimus verokilpailun estämisestä on kuitenkin 5 vuoden elinaikanaan kehittynyt kuin pitkään kypsyvä sveitsiläinen juusto; tullut täyteen reikiä. Kekseliäs veronkiertoinnovointi, USA:n erityisasema, sekä jälkikäteen lisätyt ”poikkeustilanteet” ovat pudottaneet odotetun verokertymän puoleksi siitä, mitä sen piti olla vuoden 2021 arvioissa3. Silti sopimukseen pääseminen on jo itsessään todistus kansainvälisen verokoordinaation mahdollisuudesta.
Kansainväliset verostandardit kehitettiin 1920-luvulla globalisaation luomaan tarpeeseen. Ulkomailla toimivat yritykset joutuivat usein maksamaan verot kahdesti: kotimaahan sekä vientimaahan4. Vastaukseksi ongelmaan luotiin globaali standardi, jossa kansainvälisten yritysten ulkomaisen liiketoiminnan verotusta varten luodaan tytäryhtiö, jonka voitoista vero kerätään. Tämä järjestelmä loi edellytykset laajalle verosuunnittelulle, sillä tytäryhtiön paikkaa voi siirtää valtiosta toiseen.
Rahoitusmarkkinoiden liberalisaatio ja globalisoituva maailmantalous alkoivat 1980-luvulla kiihdyttää valtioiden välistä verokilpailua, jossa verohelpotusten avulla pyritään houkuttelemaan taloudellista toimintaa ja investointeja4. Verojen strateginen asettaminen johtaa verotasojen laskuun kaikkialla, englanniksi tätä ilmiötä kutsutaan nimellä ”race to the bottom” kääntyen suomeksi esimerkiksi muotoon noidankehä. OECD maiden yritysveroprosenttien keskiarvo onkin tippunut 45 prosentista 23,5:een vuosien 1986–2020 aikana4.
Yritysveroprosenttien laskun ohella on syntynyt myös toinen, rajumpi kehityskulku, jossa tuottoja ja varallisuutta kirjataan veroparatiiseiksi kutsuttuihin minimaalisen verotuksen maihin. Yritykset eivät rakenna oikeaa yritystoimintaa valtion sisälle vaan kirjaavat ainoastaan tuottoja monimutkaisten laillisten (ja laittomien) järjestelyjen avulla. Usein konsultointiyrityksen avulla veroparatiisiin luodaan yhtiö, jolle sijoitetaan esimerkiksi patenttioikeuksia, joiden kassavirta näin päätyy verovelvolliseksi veroparatiisiin. Myös yksityishenkilöt hyötyvät veroparatiiseista samoin keinoin: Veroparatiisiin luodaan hallintayhtiö, jonne siirretään yksityishenkilön varallisuutta. Näin pääoman tuotto pystytään kikkailemaan takaisin omistajalle parhaimmillaan maksamatta veroja lainkaan. Veroparatiisien takia globaalista yritysverokertymästä on 2020-luvulla menetetty noin 10 prosenttia. Euroopassa samainen luku on 20 prosenttia3.
Verokilpailu vaikeuttaa veronkeruutta ja pienentää veropohjaa. ICRICT:n mukaan globaali verokilpailu kuitenkin tämän lisäksi myös vääristää yritysten kilpailuasetelmaa ja kasvattaa varallisuuseroja globaalisti. ICRICT korostaa kansainvälisten suuryritysten ja rikkaimpien yksityishenkilöiden saavan veronkierron avulla kilpailuetua verrattuna pienempiin paikallisiin yrityksiin ja keskiluokkaan, joilla ei ole samanlaista kykyä globaaliin verosuunnitteluun. Verokannan kaventuminen aiheuttaa myös verotuksen painopisteen muuttumista kulutuspohjaisemmaksi, joka osuu suhteellisesti enemmän köyhiin ja keskiluokkaan. Globaalisti veroprosentti onkin tulojakauman huipulla regressiivinen, 2020-luvulla miljardöörit maksavat noin 0–0,5 prosenttia veroja suhteessa varallisuuteensa vuodessa.
Verotemppuiluun kyllästynyt Eurooppa aloitti 2010-luvulla Euroopan Komission aloitteesta tutkinnan eurooppalaisen veroparatiisi Irlannin tarjoamista veroetuoikeuksista. Tutkinnassa selvisi monien kansainvälisten suuryritysten maksavan vain muutamia prosentteja veroja suuresta osasta emämaan ulkopuolisesta liiketoiminnastaan. Irlantiin immateriaalioikeutensa sijoittanut Apple onnistui tilittämään 110 miljardia voittoja alle prosentin verolla vuosina 2004-2014 siirtämällä voittonsa Irlannin kautta kuuluisaan veroparatiisi Bermudaan. Irlanti joutui lopettamaan kyseisten verosuunnitelumenetelmien tukemisen lopullisesti vuonna 2020 Euroopan Unionin painostuksesta.
2020-luvun alussa Yhdysvallat alkoivat yllättäen tukemaan globaalin yritysverotuksen uudistamista, joka yhdistettynä vuonna 2017 saavutettuun sopimukseen automaattisesta pankki-informaation siirtämisestä loi otollisen tilaisuuden koordinaation syventämiselle. Yritysverotusta uudistava ”Two-pillar solution” hyväksyttiin 136:n maan kesken vuonna 2021. Ensimmäinen pilari määrää suurimpien kansainvälisten yritysten verokertymästä 25 prosenttia jaettavaksi liiketoimintamaan mukaisesti. Toinen pilari asettaa 15 prosentin minimiyritysveroasteen kaikille sopimuksen allekirjoittaneissa maissa toimiville yrityksille, sekä oikeuttaa ylimääräisen veron perimisen kansainvälisiltä suuryrityksiltä siinä tapauksessa, että maksettu kokonaisveroprosentti on jäänyt alle määrätyn minimitason2. Tämän sopimuksen odotettiin kasvattavan globaalia yritysverokertymää hieman vajaalla 10 prosentilla3.
Vuoteen 2026 mennessä “Two-pillar solution” sopimusta on heikennetty moneen kertaan. Vakavin uhka on Yhdysvaltojen vetäytyminen sopimuksesta ja tulevaisuuden kehityksestä, jonka takia Yhdysvaltalaiset suuryritykset eivät enää joudu maksamaan 15 prosentin minimiveroja kansallisista tuotoistaan. Muita sopimusta heikentäviä osia ovat esimerkiksi hyvitysten mittaamistapa veroprosenttia laskiessa, ja minimiveroprosentin soveltamisen uusi määritelmä, jonka ansiosta veroparatiisien hyödyntäminen on yhä mahdollista3.
Veronkierto on yleistä nykyisten uudistustenkin jälkeen. Ulkomaille siirrettiin kansainvälisten yritysten tuottoja vuonna 2022 arviolta 1 triljoona, eli noin prosentti maailman bruttokansantuotteesta. Kotitalouksien omistamaa varallisuutta oli veroparatiiseissa taas noin 10 % maailman bruttokansantuotteesta3. Tosin nykyisten sopimusten vaikutukset näkyvät luultavimmin hieman viiveellä.
ICRICT uskoo kattavampien uudistusten olevan välttämättömiä valtioiden tarvitessa kiireellisesti resursseja köyhyyden, ilmastonmuutoksen, epätasa-arvon kasvun ja demokratian rapautumisen pysäyttämiseen. Vaikka kansainvälinen koordinaatio ei onnistuisi, ICRICT uskoo myös valtioiden keinoihin itsenäisesti estää kansainvälisten suuryritysten veronkiertoa asettamalla uusia veroja esimerkiksi digitaalisille palveluille.
Osittain EU:n rahoittama EU TAX Observatorio ehdottaa kuusikohtaista uudistusta globaaliin verotukseen. Näihin kuuluu esimerkiksi kansainvälisen minimiveron nostaminen 25 prosenttiin, veroparatiiseja sallivien porsaanreikien tukkiminen, sekä 2 prosentin vuotuinen vero miljardöörien varallisuudesta. Miljardöörien keskimääräinen pääomantuotto on ollut noin 6–9 % 1990-luvusta nykypäivään, joten veronkin kanssa miljardöörien varallisuus kasvaisi yli tuplasti nopeammin kuin bruttokansantuote. Nämä keinot nostaisivat verokertymää EU:ssa arviolta 306 miljardia vuodessa3, eli tasan jaettuna jokainen EU kansalainen saisi vajaat 700 euroa vuodessa.
Asiantuntija järjestö ICRICT painottaa miljardöörien ja kansainvälisten yritysten verotuksen nostamisen ohella tasapuolisempaa veropotin jakamista. Nykyinen kansallinen veromalli mahdollistaa tulojen siirtämisen veroparatiiseihin. ICRICT ehdottaa mallia, jossa globaali yrityskohtainen verokertymä jaetaan liiketoiminnan sijainnin mukaisesti. Tällainen malli on jo todettu toimivaksi Yhdysvalloissa, jossa yritysverotuloja jaetaan osavaltioiden välillä työntekijöiden, pääoman ja myynnin määrän suhteen4. Muihin uudistusvaatimuksiin voi tutustua esimerkiksi ICRICT:n nettisivuilla.
Yhdysvaltojen vetäytymisen takia globaalin verotuksen uudistaminen saattaa jämähtää. Vaikka näin kävisi, jo saavutetut sopimukset ovat suuri edistysaskel aiempaan verrattuna. Reikäisenäkin ”Two-pillar solution” tuo yli 200 miljardia vuotuisia verotuloja Eurooppaan.
