Vääjäämättä päin veetä – Aborttikiellon yhteiskunnallisesta hintalapusta

Yhdysvalloissa päädyttiin kesäkuussa kieltämään kohdullisten oikeus oman kehon hallintaan kumoamalla kansallinen takaus aborttioikeuteen. Aborttivastaisuus on nostanut päätään myös Euroopassa, jossa esimerkiksi Puolassa on käytännössä mahdotonta saada raskaudenkeskeytys. Samalla tiedetään, että laittomista aborteista aiheutuva taloudellinen haitta on jo pelkästään kehittyvissä maissa reilusti yli 1,5 miljardia dollaria vuodessa. Minkä takia niin sanotut kehittyneet valtiot haluavat välttämättä ajautua yhteiskunnalliseen ahdinkoon?

Ihmisoikeusrintamalta kuuluu parhaillaan huolestuttavia signaaleja monesta suunnasta. Yhdysvallat osoitti jälleen kesäkuussa 2022 kykenemättömyytensä kypsään toimintaan kumoamalla lähes 50 vuotta voimassa olleen Roe vastaan Wade -päätöksen, joka takasi kohdullisten oikeuden raskaudenkeskeytykseen jokaisessa osavaltiossa. Päätöksen kumoaminen on erityisen kova isku ennestään vähempiosaisille ihmisille, koska Colorado Fiscal Instituten mukaan valtaosa aborttiin päätyvistä on vähävaraisia, rodullistettuja naisia. Epäinhimillinen suhtautuminen raskaudenkeskeytykseen on kuohuttanut myös Euroopassa, jossa esimerkiksi Puola on hiljalleen kiristänyt aborttilakejaan niin, ettei aborttia sallita, vaikka synnyttävän äidin henki olisi vaarassa. Useissa muissakin EU-maissa aborttien kieltäminen on välähdellyt sekä keskustelussa että päätöksenteossa. Käsillä on laaja ilmiö, mutta mistä siinä on kyse?

“Abortissa ei ole kyse vain naisen oikeudesta omaan kehoonsa vaan myös oikeudesta kajota kuolettavasti lapsen kehoon.” – Päivi Räsänen Twitter-tilillään 24.6.2022

Perustavanlaatuinen kysymys aborttioikeuden kannalta on, milloin hedelmöittyneestä munasolusta kehittyvä olento täyttää ihmisen määritelmän. Katolisen käsityksen mukaan ihminen syntyy välittömästi hedelmöityksen seurauksena, kun taas Suomen Lääkäriliitto toteaa, että sikiö on ihminen, kun se voidaan pitää tarvittavalla laitteistolla hengissä kohdun ulkopuolella. Aborttilait eivät yleisesti ota kantaa tähän subjektiiviseen kysymykseen, vaan niiden tarkoituksena on varmistaa jokaisen mahdollisuus oman kehon hallintaan, kestävään perhesuunnitteluun ja aktiiviseen yhteiskunnalliseen toimijuuteen. Abortti ja sen tukipalvelut ovat kansanterveyden kannalta niin olennaisia, että ne ovat Maailman terveysjärjestön välttämättömien terveyspalveluiden listalla. Oikeus raskaudenkeskeytykseen palvelee parhaimmillaan myös lasten etuja, koska jokaisella lapsella on oikeus olla haluttu ja rakastettu. Näillä argumenteilla ei ole kuitenkaan väliä, jos lähtökohtana on, että jokainen raskaudenkeskeytys on lapsenmurha.

Niin houkuttelevaa kuin olisikin sukeltaa syvemmälle ihmisyyden määritelmään, aborttikeskustelun kannalta se on todellisuudessa pikemminkin haitallista kuin hyödyllistä. Siitä ei nimittäin voida päästä yhteisymmärrykseen, eikä polarisoiva keskustelu edistä mitään yhteiseen etuun tähtääviä päämääriä. Tarkastellaan mieluummin, mitä tiedekenttä kertoo aborttioikeuden arvosta. Koska vaikka ihmisyys on henkilökohtaisesti määriteltävissä, tilastot kertovat, että abortti on moraalinen kysymys monessa muussakin mielessä.

Yhteiskuntatieteet, taloustiede mukaan lukien, tarjoavat kattavat raamit aborttikysymyksen pohtimiseen. Kun Yhdysvalloissa sallittiin abortit 1970-luvulla, teiniäitien määrä väheni kolmanneksella. Naisten koulutustaso kohosi, kuten myös todennäköisyys siihen, että nainen sai hyväpalkkaisen työn. Naisten aktivoituminen työmarkkinoilla vaikutti positiivisesti paitsi tasa-arvon toteutumiseen, myös BKT:n kehitykseen. Aborttien laillistamisen todettiin myös vähentävän rikollisuutta, erityisesti väkivalta- ja omaisuusrikoksia.

Vastaavasti aborttien kriminalisoinnilla nähdään olevan katastrofaaliset vaikutukset sekä kotitalouksille että kansantaloudelle, ja Maailman terveysjärjestön mukaan jo ainoastaan kehittyvissä maissa laittomista aborteista aiheutuvat kustannukset ovat yli 1,5 miljardia dollaria vuosittain. Lapsuudesta kumpuavat kokemukset siitä, ettei ole toivottu tai hyväksytty, heijastuvat yhteiskuntaan heikentyvänä turvallisuutena. Tahdosta riippumattomat raskaudet ja laittomien aborttien komplikaatiot lisäävät naisten riskiä köyhyyteen sekä vakaviin terveysongelmiin. NC Policy Watchin toukokuisen tutkimuksen mukaan Roe v. Wade -päätöksen kumoaminen lisää äitiyskuolemia Yhdysvalloissa yli viidesosalla. Haavoittuvimmassa asemassa ovat marginalisoidut ryhmät; rodullistetut, ei-binaariset ja transnaiset.

Roe v. Wade -päätöksen kumoaminen lisää äitiyskuolemia Yhdysvalloissa yli viidesosalla.

Facts don’t care about your feelings. Tutkimusten valossa on ilmiselvää, että aborttien kieltäminen menee yhteiskunnan näkökulmasta vääjäämättä päin v*ttua. Miten on siis ylipäätään mahdollista, että päättäjät päätyvät tällaiseen ratkaisuun?

Seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien sekä naisten itsemääräämisoikeuden rajoittaminen kytkeytyy äärioikeiston kannatuksen nousuun, kuten huomioivat muun muassa tutkijat Lynda Gilby ja Meri Koivusalo artikkelissaan naisten seksuaaliterveydestä. Äärioikeiston populistista retoriikkaa yhdistävät radikaali nationalismi ja epädemokraattinen mielikuvilla johtaminen. Käytännössä datalla voi siis yhtä hyvin pyyhkiä persettä, ellei se tue ideologian päämääriä. Äärioikeisto linkittyy yleensä konservatiivisiin moraalikäsityksiin, mikä on havaittavissa Yhdysvalloissa, jossa aborttioikeuden kumoavat ja niitä rajoittavat osavaltiot ovat vahvasti konservatiivisia. Havaintoa tukee myös EU-maiden liikehdintä: oikeutta aborttiin ollaan rajoittamassa esimerkiksi Italiassa ja Maltalla, joissa äärioikeisto ottaa tuulta alleen.

Tilanteessa piilee myös pientä ironiaa. Vaikka niin kutsutut kehittyneet maat luisuvat naisten oikeuksissa satoja vuosia ajassa taaksepäin, trendi ei ole yhtenäinen kaikkialla maailmassa. Latinalaisen Amerikan katolisilla alueilla aborttilainsäädäntö on parhaillaan useassa maassa liberaalimpi kuin Euroopassa. Siinä missä Yhdysvallat entisenä globaalin edistyksen veturina ajaa yhteiskuntaansa tietoisesti entistä syvempään ahdinkoon, Latinalaisessa Amerikassa perinteisesti uskonnolliset “kehitysmaat” seuraavat feministiaktivistien osoittamaa tietä.

Aika näyttää, miten esimerkiksi Suomi pärjää äärioikeiston kurimuksessa. Saattaa kuitenkin olla, että tutkittuun tietoon kannattaa nojata vastaisuudessakin, ainakin aborttikysymyksessä.