Talouden syrjivät valtarakenteet

Jasmina Amzil on kauppatieteiden maisteri, joka on perinyt vanhemmiltaan palon oikeudenmukaisuuden puolustamiseen.

Hän oli juuri muuttanut uuteen kaupunkiin aloittaakseen opinnot. Kauppiaan tyttärelle hälyisä marketti oli tuttu pelikenttä, joten kauppakorkeakoulu tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Eräällä kansainvälisen markkinoinnin luennolla sali kuhisi tuoreiden opiskelijoiden jännitystä. Siellä, koko luentosalin edessä, luennoitsija korotti ääntään ja kysyi häneltä englanniksi: “Where are you from?” Luennoitsija koitti hakea opintojen aihepiirille tukea nostamalla esimerkiksi opiskelijan, joka tulisi muualta kuin Suomesta. Kun hän vastasi olevansa ihan Suomen Espoosta, sali purskahti nauramaan.

Jasmina Amzil kertoo kauppakorkeakoulussa kokemastaan ulkopuolisuudesta tyynesti. Hän kertoo muistavansa, miten katsoi ympärilleen ja tajusi, että satojen ihmisten joukossa oli hänen lisäkseen ainoastaan yksi ruskea opiskelija. Hän kertoo, miten järkyttyi avatessaan opiskelijoiden ilmaiskalenterin vain törmätäkseen ensimmäisen sivun teekkarihymnissä n-sanaan. Ja miten hän tunsi olevansa yksin tämän järkytyksen kanssa.

Istumme Hotelli Rantapuiston olohuoneessa, jossa valo on lämmin ja ilma tuoksuu kirjastolta. “Musta nää on lopulta vain erilaisten elämänpolkujen yhteentörmäyksiä”, hän toteaa. Vaikka luennoitsijan eksotisoiva suhtautuminen ja erityisesti halventava opiskelijalaulu olivat aikanaan vaikuttaneet Jasminaan voimakkaasti, nyt hän hymyilee tietävästi. “Eniten mulle tuli ulkopuolinen olo siitä, etten pystynyt samaistumaan individualistiseen neoliberaaliin ideologiaan, joka tuli rivien välistä jatkuvasti kaikessa, mitä meille opetettiin.”

“Eniten mulle tuli ulkopuolinen olo siitä, etten pystynyt samaistumaan individualistiseen neoliberaaliin ideologiaan, joka tuli rivien välistä jatkuvasti kaikessa, mitä meille opetettiin.”

Jasminalle kansainvälisyys tarkoittaa eri kansojen kohtaamista ja erilaisten näkökulmien tarkastelua, mutta kauppakorkeakoulussa se oli jotain ihan muuta. Hän kertoo opintojen olleen länsikeskeisiä ja eurosentrisiä todeten samaan hengenvetoon oppineensa myöhemmin, että sama vinouma toteutuu muuallakin kuin niin kutsutuissa länsimaissa. Länsi- ja eurosentrisessä ajatusmallissa länsimainen ja eurooppalainen arvomaailma sekä käsitys esimerkiksi hyvästä liiketoiminnasta syrjäyttää muut ajattelutavat. Näkökulmien rajallisuus on erityisen ongelmallista tiedemaailmassa, jossa pitäisi pyrkiä kehittämään mahdollisimman tarkasti palvelevia teorioita. “Jos valitaan vaan muutama teoria, joilla pitäisi selittää koko maailma, se ei yksinkertaisesti onnistu”, Jasmina summaa.

Hän jakoi tunteitaan arkipäivän rasismista vain isänsä ja parin luotettavan ystävän kanssa. Vaikka hän tiesi olevansa oikeassa – yhteinen opiskelijalaulu ei saisi häpäistä ketään – hän ei ollut varma, olisiko hänellä oikeus nostaa tällaisesta kokemuksesta haloo. Kukaan ei ollut suoranaisesti väittänyt vastaan siitä, etteikö asialle pitäisi tehdä jotain, mutta hän ei myöskään ollut saanut järkytykselleen vastakaikua. Kun ystävä ehdotti kirjoittamaan yliopiston opiskelijalehteen, hän rohkaistui. Eikä siitä ole ollut paluuta.

“Ihmiset on tyytyväisiä, jos teet niinkun ne odottaa. Olet tyytyväinen siihen, miten asiat on.”

“Se oli käännekohta mun toimijuudessa virallisella tasolla”, Jasmina hymähtää muistellessaan, miten puuttui teekkarihymnin n-sanaan vuonna 2015. Hän näyttää rentoutuneen sameasti kiiltävässä nojatuolissaan. Jos on lainkaan perillä Jasminan toimista, ei jää epäselväksi, että hän on arkailematon oikeudenmukaisuuden puolustaja. Ruskeat Tytöt -aktiivina Jasmina on päätoimittanut viimeisimpänä omistajuuden kysymyksiin keskittyvän Oma-julkaisun (2022) ja jo sitä ennen puhunut yhdenvertaisuuden puolesta paneelikeskusteluissa, podcasteissa ja journalistina. Palo oikeudenmukaisuuden tavoitteluun kulkee perheessä: “Kun kysyin isältä, mistä se tulee, hän sanoi epäröimättä, että häneltä ja isoisältä. Eli perintönä sen sain.” Tarve puuttua epäreiluuksiin ei kuitenkaan ole aina helppoa: “Kun koittaa muuttaa asioita, sille löytyy aina vastustusta. Ihmiset on tyytyväisiä, jos teet niinkun ne odottaa. Olet tyytyväinen siihen, miten asiat on.” Oikeudenmukaisuuden tavoittelu menee Jasminan mukaan kaikista vaikeimmaksi, kun haastaa olemassaolevia valta-asetelmia. Niiden muuttaminen tarkoittaa vallan jakamista, ja harva haluaa luopua etuoikeuksistaan. Silti, juuri vallan uudelleenjakoa Jasmina peräänkuuluttaa.

Tämänhetkinen talousjärjestelmä synnyttää eriarvoisuutta ja tuhoaa elinympäristöjä. Ongelmat, joita bisnes aiheuttaa ympäröivään maailmaan, ovat talouden valtavirtaisen käsityksen mukaan ainoastaan ulkoisvaikutuksia, eivätkä taloudellisen toiminnan ytimessä. “Toivottavasti on selvää, ettei se, miten me ollaan tehty bisnestä tähän mennessä, tuota hyviä tuloksia.” Kehnoilla tuloksilla Jasmina viittaa parhaillaan vallitsevaan polykriisiin, eli samanaikaisten kriisien summaan, joiden yhteisvaikutus on moninkertainen. “Meillä on pandemia, eko- eli ilmastokriisi, ruokakriisi, energiakriisi, elinkustannuskriisi ja voidaan sanoa myös, että pakolaiskriisi. Ja nämä kaikki ovat linkissä toisiinsa.” Samalla rajoittunut talousymmärrys ja globaali, varallisuuseroja ruokkiva talousjärjestelmä heikentävät valmiutta vastata kriiseihin.

Miten tällaiseen tilanteeseen ollaan päädytty? Jasmina nojaa eteenpäin, jolloin iltapäivän auringonsäteet tavoittavat hänen kasvonsa. Talous- ja kauppatieteiden vallan epäsuhdat ovat kolonialismin jatkumoa, hän valaisee. Kolonialismi tarkoittaa aineiden, alueiden ja inhimillisten resurssien valtaamista taloudellisen, kulttuurisen, rodullisen ja/tai uskonnollisen valta-aseman saavuttamiseksi. Ilmiöön liittyy myös valloitettujen kansojen niin sanottu sivistäminen paikallisen maailmankatsomuksen, tiedon ja kulttuurin kustannuksella. Vaikka kolonialismi on unohdettu kauppakorkeakoulun opinnoista, se ei todellakaan ole vielä historiaa.

“Valtavirta-ajattelu perustuu globaalin pohjoisen valkoisissa ja miehisissä vallan paikoissa luotuun ajatusmalliin, jossa kaikki poikkeava nähdään naiivina, idealistisena piipertämisenä. Globaali enemmistö loistaa poissaolollaan talous- ja kauppatieteen opetuksessa”, Jasmina kuvailee. Termi globaali pohjoinen kumpuaa siirtomaa-ajan vastakkainasettelusta, jossa “rikas pohjoinen” hallitsi “köyhää etelää”. Globaali enemmistö puolestaan viittaa käsitteeseen “people of global majority”. Se haastaa valkoisuuden normatiivisuutta ja eurooppakeskeistä näkökulmaa, joita edustavat esimerkiksi sanat “ei-valkoinen” tai vanhahtava termi “kolmas maailma”. Kuten tarkemmin ajatellessa huomaa, nämä sanat asettavat valkoisuuden ja länsimaisuuden eräänlaiseksi lähtöpisteeksi. “Suhtautuminen globaaliin enemmistöön vähemmistönä tai marginaalisena tiedontuotannossa perustuu vinoutuneeseen näkemykseen siitä, että globaalissa pohjoisessa tieteessä dominoiva globaali valkoinen vähemmistö pystyisi edustamaan koko maailmaa.” Syrjivä, normatiivinen suhtautumistapa vääristää tieteen tuloksia sulkien ulkopuolelle arvokkaita näkökulmia, joita tarvittaisiin yhteiskuntien vaurauden ja hyvän elämän edistämiseksi paikallisista lähtökohdista.

“Se ajattelu, mitä opiskeluaikana ruokitaan, on tosi tärkeää. Vaikka ne sisällöt ja opinnot saattaa näyttäytyä neutraaleina, vailla arvoja tai ideologiaa, niin ne ei sitä oo.”

Talousjärjestelmän kehittäminen oikeudenmukaisempaan suuntaan onnistuu ajattelun ja arvottamisen perusteellisella murroksella. “Talouden pitäisi olla valjastettu täysin ihmisten, kaikkien ihmisten hyvinvoinnin tarpeisiin”, Jasmina toteaa. Jos talouskasvu asetetaan itseisarvona yhteisen hyvinvoinnin edelle, järjestelmä ei toimi yhdenvertaisuutta tukien. Uudelleenarvottamiseen kytkeytyy myös vallan ja resurssien reilu uudelleenjako: “Esimerkiksi ilmastokriisiin vastaaminen olisi paljon helpompaa ja nopeempaa, jos varallisuuserot eivät olisi niin suuret eri maiden välillä.” Vallitsevien asetelmien koulimiseen vaaditaan kuitenkin tietoa monipuolisemmista lähtökohdista, ja tieteen saavutettavuus edistyy vain, jos kaikki pystyvät kokemaan järjestelmän omakseen. Järjestelmän korjaaminen vaatii siis talous- ja kauppatieteiltä syvää itsereflektiota.

Jasminalla on viesti kauppakorkeakoululle. “Kauppislaiset valmistuu positioihin, joissa on paljon valtaa. Se ajattelu, mitä opiskeluaikana ruokitaan, on tosi tärkeää. Vaikka ne sisällöt ja opinnot saattaa näyttäytyä neutraaleina, vailla arvoja tai ideologiaa, niin ne ei sitä oo. Epäpoliittisuuden ajatusta ei pidä ostaa”, hän sanoo vakavoituneena, “On tosi tärkeetä etsiä oppikirjojen ja tarjottimella annettujen teorioiden ulkopuolelta tietoa ja tutkia lisää; muodostaa se oma näkemys ja maailmankatsomus.” Jasmina painottaa, että opiskelijalla on oikeus vaatia tietoa eri näkökulmista. Yliopiston velvollisuus on tarjota moniarvoista tietoa ja tukea monipuolisen tieteen tekemistä. Parhaillaan tämä ei hänen nähdäkseen toteudu.

Eli tavallaan me tarvitaan kapina?

“Niin mä sanoisin, joo.”