Kylteri 03/19
Verkkojulkaisu 
.
.

Rikos ja kustannus

Kun korkeasti koulutettu valitsee talousrikoksen tien, ovat tappiot yhteiskunnalle mittavia. Epäreilun edun tavoittelu maksaa yhteiskunnalle kymmeniä miljoonia vuosittain.

Kuten nimi antaa ymmärtää, talousrikoksissa pyritään saamaan taloudellista hyötyä, jota tavoitellaan joko yritykselle, organisaatiolle tai yksityishenkilölle. Talousrikokset ovat usein harkittuja ja laskelmoituja, tai tekijän erilaiset kriisit saattavat ajaa rikoksen tekoon. Esimerkiksi verorikoksissa pyritään saamaan taloudellista hyötyä ja konkurssin uhatessa omaisuutta piilotellaan ulosotolta lähipiirin avulla. Toisinaan kuitenkin huolimattomuus ja välinpitämättömyys saattavat aiheuttaa rikoksen.

Talousrikokset jaetaan eri osa-alueisiin. Näitä ovat muun muassa vero-, kirjanpito-, arvopaperimarkkina- tai velallisen rikokset, sekä rahanpesu ja yrityssalaisuuksiin liittyvät rikokset. Myös työoikeus- ja ympäristörikokset kuuluvat talousrikoksiin, mikäli niiden tavoitteena on saada taloudellista hyötyä.

Yleisin Suomessa tehtävä talousrikos on kuitenkin veropetos. Vuoden 2017 talousrikostilaston mukaan verorikoksia tehtailtiin 55 prosenttia kaikista talousrikoksista. Viime vuosina verorikosten määrä on ollut nousussa, samoin kuin konkurssiyhtiöissä tapahtuvat erilaiset velallisen epärehellisyydet ja kirjanpitorikokset.

“Suurin osa tekijöistä ovat itseoppineita ‘isä, poika ja pakettiauto’-tyyppisiä tapauksia,” sanoo Keskusrikospoliisin rikostarkastaja Markku Ranta-aho.

Koulutustausta voi vaikuttaa suuntautumiseen eri rikollisuuden alueisiin. Poliisihallituksen asiantuntija Arto Hankilanoja arvioi, että ne, jotka lukevat liiketaloutta ja omaavat alan koulutuksen, voivat tehdä myös talousrikoksia itselleen tutuilla alueilla. Kauppakorkeakoulusta valmistuneilla tämä voi tarkoittaa esimerkiksi arvopaperirikoksia, rahanpesua ja toiminnan peittelyä monimutkaisilla yritysjärjestelyillä.

“Yleisesti voidaan sanoa, että vähäisen koulutustason omaavat tekevät suuren osan rikoksista ja varsinaisesti itse rikoksen tekemiseen vaikuttavat muut tekijät kuin koulutus," toteaa Hankilanoja.

“Niiltä, joilta uupuu koulutus, puuttuu myös osaaminen toteuttaa vastaavia rikoksia,” sanoo Hankilanoja.Parempi koulutus voi siis mahdollistaa suurempien rikosten tekemisen ja muuttaa sitä hienostuneemmaksi, eli jälkiä pyritään häivyttämään monimutkaisilla laatikkoyritysjärjestelyillä.

“Kun on ymmärrys ja tietoa, voi toimia helpommin. Silloin näkee myös enemmän mahdollisuuksia”, Hankilanoja kertoo.

Tätä havaintoa tukee myös KRP:n Ranta-aho. Paremman koulutuksen omaavat suuntaavat rahoitus- ja arvopaperimarkkinoille. Myös politiikkaan saattaa löytyä erilaisia kytköksiä, kuten esimerkiksi tunnetussa Nuorisosäätiön tapauksessa.

“Pörssirikoksia ja muita isompia rikoksia ei ole Suomessa paljoa, mutta ne ovat huomattavan isoja miljoonan tai satojen miljoonien rikoksia”, toteaa Ranta-aho.

Suurin osa talousrikoksista ei kuitenkaan tule viranomaisten tietoon. Esimerkiksi pienemmät talousrikokset käsitellään usein yritysten sisällä mainehaitan pelossa.

“Laittakaa tutkimuslupahakemus sisäministeriöön ja tulkaa penkomaan.”

Talousrikoksien hinnan ja tekijän koulutuksen välisen yhteyden selvittäminen osoittautui Kylterille lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Rikoksille ei ole laskettu yhteistä hintalappua. Syitä on monia: siinä missä KRP:n tilastot eivät näytä koulutustaustaa, poliisihallituksesta sanotaan hinnan ja koulutuksen miettimisen olevan kannattamatonta.

Myös Aalto-yliopiston yritysjuridiikan professori Kari Hoppu komppaa muita lähteitä. Hoppu toteaa, että talousrikosten kokonaiskustannusten selvittäminen on vaativa ja poikkitieteellinen tutkimusaihe, joka voisi hyvin sopia kauppakorkeakouluun.

KRP:n Ranta-Aho vuorostaan toivottaa kauppakorkeakoulun opiskelijat tervetulleiksi tekemään analyysejä sekä hankkimaan tietoa KPR:n arkistoista.

“Laittakaa tutkimuslupahakemus sisäministeriöön ja tulkaa penkomaan.”

Usein talousrikosten taustalla on tietoinen pyrkimys, mistä kertoo rikosten suunnitelmallisuus ja organisoituneisuuden aste. Mukana on usein monia toimijoita, kuten erilaisia asiantuntijoita, yrityksiä, kirjanpitäjiä, bulvaaneja, saattohoitajia ja kuittikauppiaita.

Tunnettuja talousrikostapauksia ovat muun muassa Airiston Helmi, Lokapojat, Nokian renkaat ja Nordean sotkut, mutta yksi Suomen laajimmista talousrikosvyyhdeistä lienee Nuorisosäätiöön tapaus.

Säätiöltä on kateissa arviolta 40 miljoonaa euroa ja jäljellä kymmenien miljoonien velat ja yli satojen miljoonien lainat vuosilta 2014-2018. Tapausta selvittää poliisin lisäksi ARA, PRH ja Verohallinto.

Säätiön taloussotkut eivät ole pieniä. Nimiä Panama-papereissa, useiden miljoonien eurojen konsulttipalkkioita virolaisille pöytälaatikkoyhtiöille ja miljoonien eurojen tappiot tonttikaupoissa. Myös vietnamilainen pörssi vilahtaa sijoituksissa. Lisäksi liiketoimissa apua tarjosivat talousrikoksista tuomitut liikemiehet.

Pääepäiltyinä ovat säätiön entinen toimitusjohtaja ja asiamies sekä entinen hallituksen puheenjohtaja. Lisäksi muita säätiön toimintaan liittyneitä henkilöitä epäillään rikoksista. Tutkinnan alla ovat muun muassa rahanpesu, lahjusten ottaminen, oman edun tavoittelu, ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti ja avustuspetos. Poliisi on myös takavarikoinut omaisuutta yhteensä kolmen miljoonan edestä. Kaikki syytetyt kiistävät syyllisyytensä.

Nuorisosäätiön uuden hallituksen puheenjohtaja Jari Laine aloitti vyyhdin selvittämisen kesällä 2018. Helsingin kauppakorkeakoulusta valmistunut Laine pyrkii saamaan selvyyttä sotkuihin. Mikä sai kauppakorkeasta valmistuneen ottamaan haasteen vastaan?

“Tämä on maan historiallisin tapaus,” sanoo Laine.

”Tätä on todella ainutlaatuista selvittää ja tapaus on monimutkainen. Pitää tietää muun muassa ARA-lainsäädännöstä, korkotukilaista ja yrityssaneerauksesta.”

Nuorisosäätiön tapaus pohjautuu useisiin sijoituksiin, tonttikauppoihin sekä kiinteistöihin. Esimerkiksi Lahdessa rakennusliike osti tontin, mikä myytiin samantien tonttirahastolle seitsemän miljoonan voitolla. Se oli mahdollista vain, koska Nuorisosäätiö vuokrasi tontin 100 vuoden sopimuksella. Lisäksi säätiö antoi samalle rakennusliikkeelle lukuisia puitesopimuksia. Pitkällä vuokrasopimuksella pystytään ajankuluessa nostamaan todellista hintaa ylöspäin. Osa Lahden kiinteistöistä on nyt konkurssissa ja loput tuottavat tappiota. Samalla tavalla toimittiin Seinäjoella sekä Hollolassa.

Virossa Nuorisosäätiö pyrki rakentamaan kovan rahan asuntoja, vaikka se on säätiön sekä ARA:n sääntöjen vastaista. Samalla säätiöltä hävisi arviolta 20 miljoonaa euroa ja useampi kiinteistö on nyt konkurssissa. Kaikki kaupat olivat sidoksissa samoihin tekijöihin, vain yrityksen nimet vaihtuivat.

Myös puolalaiset kävivät säätiön kukkarolla. Kampista ostettu rakennus myytiin markkina-arvoa korkeammalla hinnalla. Säätiön ollessa tässä vaiheessa varaton, lainasivat puolalaiset myös varat kiinteistön ostoon. Tähän kauppaan pantiksi annettiin Nuorisosäätiön yksi tärkeimmistä kiinteistöistä Herttoniemessä. Nyt puolalaiset eivät suostu luovuttamaan panttia eikä Kampin rakennusta voida myydä, mistä koituu säätiölle merkittäviä tappiota.

Monimutkaisten kauppojen avulla on pyritty hävittämään kymmeniä miljoonia jättäen jäljelle satojen miljoonien vastuut. Ne sisältävät useita lainoja, korkeita tonttivuokrasopimuksia ja kiinteistöjen panttauksia.

“Kassasta on hävinnyt noin 40 miljoonaa ja kaikki vastuut on jätetty,” toteaa Laine.

“Viimeisen viiden vuoden aikana (2014-2018) entinen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja eivät tehneet pääsääntöisesti ainuttakaan taloudellisesti hyvää sopimusta.”

Vuosien 2014-2018 sotkut ovat saaneet säätiön lähes konkurssin partaalle. Rikosilmoituksia on tehty yhdeksän. ARA on peruuttanut Nuorisosäätiön yleishyödyllisyysaseman, irtisanonut aravalainan, lakkauttanut korkotuen sekä tehnyt poliisille tutkintapyynnön Haaron ja Nousiaisen ajalta. Säätiö on vuorostaan valittanut ARAn päätöksen Helsingin hallinto-oikeuteen.

“Jos yleishyödyllinen asema lakkautetaan, saamme heti maksettavaksi 100 miljoonaa euroa,” sanoo Laine.

“Valitus aiheesta on tehty hallinto-oikeuteen. Olemme nyt toimineet pykälien mukaan, mutta vanhat toimet vaikuttavat tulevaisuuteen.”

Alkuvuodesta 2019 Helsingin käräjäoikeus hyväksyi Nuorisosäätiön hakemuksen yrityssaneeraukseen eli velkoja leikataan, maksuaikaa pidennetään ja osaa velkojen ehtoja kohtuullistetaan. Säätiö on myös myynyt omaisuuttaan ja hakenut neljä konkurssia. Tapauksen kokonaishinnaksi arvellaan tulevan satoja miljoonia.

Laineella on kuitenkin selkeä tavoite asioiden selvittämiseksi. Säätiö on tarkoitus muuttaa takaisin tukemaan nuoria. Yrityssaneerauksella saadaan apua lainojen hoitoon ja poliittiset yhteydet on kaikki katkaistu.

“Niin kauan, kun minä olen hallituksen puheenjohtaja ei yhteyksiä tule olemaan ja säätiön toimintaa ohjaa säätiön säännöt.”

Nuorisosäätiön todellinen kohtalo ja tapauksen hinta selviää vasta oikeudenkäyntien jälkeen.

Kaikki kauppakorkeakoulusta valmistuneet eivät kuitenkaan päädy selvittämään sotkuja tai edes sivustakatsojan rooliin. Suomessa on annettu tuomiota myös kauppakorkeakoulusta valmistuneille. Yhdessä tapauksessa tuomio tuli Yhdysvalloissa.

Kauppatieteiden maisteriksi valmistunut Tapani Koivunen pidätettiin vuonna 2009 Yhdysvalloissa FBI:n toimesta. Häntä epäiltiin osallisuudesta petokseen ja rahanpesuun.

Tapaus alkoi vuonna 2003 yhdysvaltalaisen Golden Sierra Partners -yrityksen perustamisesta. Perustajia oli kolme: FoodPro, Golden Sierra Management ja virolainen AS Vahenurme Agro. Osapuolet jakautuivat ”kahteen leiriin”: FoodPron yhdysvaltalaisiin sekä kahden muun yrityksen suomalaisiin ja virolaisiin.

Koivusella oli samaan aikaan useita rooleja. Hän oli Golden Sierra Partnersin toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja, Golden Sierra Managementin toimitusjohtaja sekä Vahenurme Agron perustaja sekä osakas. Golden Sierra Partnersin hallitukseen päätyneet suomalaiset sekä virolaiset olivat kaikki Koivusen vanhoja tuttavia tai ystäviä. Yhdysvaltalaisia hallituksessa oli kaksi kaverusta, joihin Koivunen oli myös tutustunut aiemmin. Äänienemmistö oli hallituksessa suomalaisilla.

Rahoitus liiketoimille haettiin yhdysvaltalaisia vientiyrityksiä tukevalta kehityspankki OPIC:lta. Lainaehtojen mukaan yritykseltä tulee löytyä omaa pääomaa.

FoodPron tuli sijoittaa 3,8 miljoonan dollarin käteispääoma ja Global Sierra Managementin miljoona dollaria. Vahenurme Agro sijoitettavaksi tuli 700 000 dollarin käteispääoma sekä kahden miljoonan edestä kiinteistöjä. Lopulta kuitenkin FoodPron kautta hankittiin pääomasijoittaja. Lainaksi sovittiin 4,5 miljoonaa dollaria noin 25 prosentin korolla. Lisäksi mukaan laskettiin Vahenurmen sijoitukset.

OPIC myönsi Golden Sierra Partnersille 9,4 miljoonan lainan, jonka avulla vuonna 2004 rakennutettiin Vahenurmeen kaupunkiin länsi-Virossa viljakuivaamo. Tarkoituksena oli helpottaa Vahenurme Agron taloudellista tilannetta.

Seuraavaksi hankittiin leipomo Valgasta sekä vuonna 2004 ja 2005 myllyrakennus Viljandista keski- Virosta. Tästä myllytontista Koivunen sai 200 000 dollarin myyntikomission, joka Koivusen mukaan annettiin lyhentämättömänä Vahenurmelle.

“Monimutkaisten kauppojen avulla on pyritty hävittämään kymmeniä miljoonia jättäen jäljelle satojen miljoonien vastuut.”

Riita kuitenkin repesi kahden leirin välillä jo vuonna 2004. Vaikka Yhdysvaltain pankkitilien käyttöoikeudet olivat FoodProlla ja pääomasijoittajalla, he eivät olleet tyytyväisiä vaikutusmahdollisuuksiinsa Golden Sierra Partnersissa. Pääomasijoittaja oli myös tyytymätön koron maksuaikaan. Maksamatonta korkoa oli jäljellä 600 000 dollaria sovitusta 1,15 miljoonasta dollarista.

Riita herätti myös OPICn huomion, joka alkoi tutkimaan tilannetta vuonna 2005. Kävi ilmi, että Golden Sierra oli rikkonut OPICn lainaehtoja. OPIC ulosmittasi koko Golden Sierran varallisuuden.

Vuonna 2006 Koivunen jatkoi projektia Golden Sierra AS yrityksen kautta ja osti Valgan leipomon OPIClta. Rahoitus hankittiin pankista sekä yhteistyökumppaneiden avulla. Yksi yhteistyökumppaneista oli Koivusen myöhemmin ostama Temptax -yritys. Sijoitus osoittautui kuitenkin tähdenlennoksi, sillä Temptaxin velkoja ei kerrottu myynnin yhteydessä. Koivunen nosti rikossyytteen Temptaxin entistä omistajaa vastaan, joka tuomittiin ehdolliseen vankeuteen törkeästä petoksesta. Temptax päätyi konkurssiin.

Eesti Express-lehden mukaan Golden Sierran AS todettiin vuonna 2008 maksukyvyttömäksi ja sillä oli useiden miljoonien kruunujen velat Viron valtiolle. Yrityksellä oli myös muita velkoja maailmanlaajuisesti, ja irtisanotuille työntekijöille Viron valtio maksoi korvauksia noin 1,3 miljoonaa kruunun edestä. Lõuna-Eesti Postimaasin mukaan yritys ei toimittanut tilinpäätöksiä vuosilta 2006-2007 ja sen omaisuus myytiin lopulta huutokaupassa valtion toimesta.

Koivunen pidätettiin Chicagossa vuonna 2009. Kaksi vuotta myöhemmin yhdysvaltalaiset sekä Koivunen saivat tuomion liittovaltion varojen kavaltamisesta. Koivusen tuomio oli kaksi vuotta vankeutta, 18 kuukautta kotiarestia ja 400 000 dollarin korvaukset. Oikeus katsoi, että OPICia oli harhaanjohdettu väärän tiedon avulla, ja yrityksen käteisvaroiksi merkitty omaisuus olisi pääomasijoittajalta saatu laina, joka maksettiin takaisin piiloteltuina tilisiirtoina. Myös hankkeen todellisia kustannuksia oli liioiteltu.

Koivusen mukaan hänet tuomittiin syyttömänä eikä hän saanut mahdollisuutta reiluun oikeudenkäyntiin. Hän kertoo olleensa aktiivinen tilanteen selvittämisen suhteen ja pyrkineensä auttamaan niin viranomaisia kuin OPICa asian ratkomisessa.

Vuonna 2015 Maaelu Postimees-lehti kertoi Vahenurme Agron hakeutuneen konkurssiin yli 800 000 euron velan takia. Taustalla oli myös kymmenen vuotta aikaisemmin tehty 1,5 miljoonan dollarin alaskirjaus Golden Sierran -sijoituksesta.

“Ekonomit työllistyvät suurelta osin liike-elämään, jossa liikkuu suuria rahasummia. Talousrikolliset toimivat siellä, missä on rahaa”

Aalto-yliopistossa pyritään ehkäisemään talousrikosten syntymistä etukäteen. Kursseilla tuodaan ilmi, missä raja menee ja pyritään antamaan ennemmin liian tiukat eettiset koodit, ettei vahingossakaan lipsuttaisi ”harmaalle alueelle”. Samalla pyritään opettamaan rikoksilta suojautumista.

“Talousrikosten tekijät eivät ole hölmöjä, vaan monet ovat ammattitaitoisia ja heillä voi olla yliopistotutkinto” toteaa Aalto-yliopiston yritysjuridiikan professori Kari Hoppu.

Erillistä talousrikoksiin liittyvää kurssia ei kuitenkaan ole tarjolla. Sitä ei koeta mielekkäänä, mutta asiaa käsitellään kuitenkin eri aihealueen kursseilla. Esimerkiksi sopimusoikeudessa käydään läpi perusteettomien laskujen tuottamia vahinkoja sekä miten niitä voi estää. Vero-oikeuden kurssilla pohditaan veropetoksia ja mahdollisia seurauksia, arvopaperioikeuden kurssilla vuorostaan tiedotus- ja pörssirikoksia. Yritysjuridiikassa puolestaan käsitellään yhtiöiden ketjuttamista sekä laitonta varojen jakoa.

Aallossa lähtökohtana pidetään, että kaikki ovat potentiaalisia uhreja eli opiskelijoille pitää opettaa riittävät suojautumiskeinot. “Ekonomit työllistyvät suurelta osin liike-elämään, jossa liikkuu suuria rahasummia. Talousrikolliset toimivat siellä, missä on rahaa” Hoppu toteaa.

Myös ajatusta sisäisestä tarkastuksesta pyritään muuttamaan: “Sisäinen tarkastus koetaan edelleen kyttäämisenä, eikä ymmärretä, että joukossa on aina niitä, jotka haluavat käyttää porsaanreikiä hyväkseen. Haluamme Aallossa myös taata mahdollisimman hyvin, ettei tietämättään ajaudu tekemään talousrikoksia,” sanoo Hoppu.

Hoppu ei sulje pois mahdollista yhteistyötä esimerkiksi poliisiammattikorkeakoulun kanssa, missä asiantuntemusta sekä osaamista voitaisiin vaihtaa puolin ja toisin sekä opetuksessa että tutkimuksessa.

Tulevaisuutta mietittäessä Hoppu nostaa esille ajan tuomat muutokset.

”Vajaat sata vuotta sitten henkilöt varastivat sähköä, mikä oli täysin uutta, kun oli totuttu siihen, että varkaus voi kohdistua vain fyysiseen hyödykkeeseen. Nykyään aineettomien oikeuksien loukkaus on keskeinen talousrikollisuuden muoto. Viimeisin vahva kriminalisointi on tietosuojaan liittyvät asiat. Tulevaisuudessa big datan arvo tulee olemaan merkittävä ja siksi myös siihen liittyvät talousrikokset tulevat lisääntymään”.

Jääkin nähtäväksi, millaisia uusia rikoksia tulevaisuus tuo tullessaan ja millaisia säädöksiä sekä lakeja uuden sukupolven pitää säätää, jotta näiltä voidaan suojautua.