Meistä tuli kyltereitä, mutta tuleeko meistä ekonomeja?

2020-luvun maailmassa ei pärjää arvonimellä vaan osaamisella, kirjoittaa Niko Ylä-Poikelus.

Olen koronaketutuksen keskellä palauttanut mieliin parhaita hetkiä KY-vuosiltani. Wappukuntis Kaivohuoneella keväällä 2019 on yksi näistä. “Meistä tuli kyltereitä!” huusimme kurkku suorana. Anssi Kelan hittiä tulkittiin karaokessa jo ensimmäisissä orientaatioviikon bileissä.

Kylterin identiteetti alkaa muodostua jo opintojen alkutaipaleella.  Mutta milloin se kypsyy seuraavaan vaiheeseen?

Opiskelen pääaineenani markkinointia, nyt maisteriohjelmassa. Mursukeväänä valintaa tehdessäni mietin, tuleeko minusta markkinoija. Kauppiksessa pääainevalintaa korostetaan paljon ja sen ympärillä käydään kuohuntaa vuodesta toiseen. Onpa tämänkin lehden palstoilla maalailtu narratiiveja pääaine-eläinten ympärille.

Hetken pohdittuani päätin, että olen jatkossakin kylteri. Hain kauppikseen, koska halusin ymmärtää maailmaa talouden ja markkinoilla tapahtuvan vuorovaikutuksen näkökulmista. Vaikka vuoden jälkeen päätin syventyä markkinointiin, ovat niin peruskurssit kuin sivuaineeni tärkeitä osia siinä, miten näen oman osaamiseni.

Ei pidä ymmärtää väärin, olen pääaineestani ja erikoistumisestani ylpeä. Silti pidän tärkeimpänä kauppatieteiden opinnoissa kertyvää laajaa osaamista, joka mahdollistaa monenlaiset urapolut.

Opiskeluajan olen siis ylpeästi kylteri. Entä sitten kun täältä joskus lähdetään?

KY oli 1930-luvulla ajan hengen mukaisesti innokas löytämään valmistuneille opiskelijoilleen kunnioitetun arvonimen. Ekonoomi voitti äänestyksen, ja vaikka moni asia onkin vuosien saatossa muuttunut, kauppatieteiden maisteriksi valmistunut on yhä ekonomi. Kauppiksesta valmistuneet voivat kuulua Suomen Ekonomeihin, jonka opiskelijajäseniä myös KY:läiset ovat. Silti on perusteltua kysyä, mitä ekonomin arvonimi tänä päivänä tarkoittaa.

Kauppakorkeakoulusta ei valmistu tiettyyn ammattiin, eikä minusta pidäkään. 2020-luvun maailmassa ei pärjää arvonimellä vaan osaamisella. Meidän täytyy osata vaalia sivistystä ja yhteiskunnallista aktiivisuutta, ei optimoida tutkintoja ja opiskeluaikaa liian lyhytnäköisesti työelämää varten. Sen sijaan tarvitsemme aitoa ja uutta keskustelua siitä, mille pohjalle kauppiksesta valmistuvien ammatillinen identiteetti jatkossa rakentuu.

Emme voi kopioida lääkäreitä tai juristeja siinä, kuinka ammatillinen yhteisö rakentuu tarkasti säänneltyjen toimijoiden ympärille. Sen sijaan voimme oppia heiltäkin siitä, kuinka vahvasti lääketieteen ja oikeustieteen alat ovat kiinnittyneet eettiseen keskusteluun. Kuinka alalle on luotu merkitys ja identiteetti, joka kestää aikaa talouden sykleistä riippumatta.

KY työskentelee päivittäin sen eteen, että kylteriajat Aalto-yliopiston kauppiksessa ovat ikimuistoisia. Samalla olemme jo toinen jalka työmarkkinoilla. Meidän pitää aktiivisemmin osallistua keskusteluun siitä, millaiseksi haluamme työelämän ja yhteiskunnan rakentaa.

Meistä tulee kyltereitä vain niin kauan kuin uskomme kylteriyteen ja uskallamme uudistua. Meistä tulee ekonomeja vain niin kauan kuin näemme ekonomiyhteisön arvokkaana.

Se vaatii avointa, raikasta ja jatkuvaa keskustelua, jonka aika on nyt eikä joskus.

Kirjoittaja on KY:n hallituksen puheenjohtaja.