Epäonnistumattomat

”Aallon kylterit ovat käveleviä Instagram-feedejä”– Otso Lammi, KY:n hallituksen liikunta- ja hyvinvointivastaava

Eli siis virheettömiä kiiltokuvia elämän onnistumisista, jotka liitävät erinomaisesta suorituksesta seuraavaan yhtä keveästi kuin kolibrit orkideasta toiseen. Tai ainakin tällaista kuvaa monet Aallon kauppakorkeassa opiskelevat itsestään heijastavat ympärilleen, niin sosiaalisessa mediassa kuin myös kasvokkain käytävässä kanssakäymisessä.

Usein keskustelunaiheina toimivat vastaanotetut työhaastattelukutsut, onnistumiset omalla urapolulla ja erinomaiset suoritukset kauppiksen vaikeimmilla kursseilla. Harvemmin sitä kuulee, kuinka jollain on mennyt töissä aivan päin mäntyä, tai kuinka opinnot tuntuvat menevän jatkuvasti penkin alle. Kuin epäonnistumisia ei olisi olemassa.

On tietysti hyvä, että Aallon kauppiksesta löytyy kunnianhimoista ja motivoitunutta jengiä, jotta koulumme maine ja opetuksen taso pysyvät vähintäänkin nykyisellä tasollaan. Mutta onnistumisen ja epäonnistumisen välistä rajaa tulisi tarkastella uudelleen. Hälyttävää on, kuinka tavallista on käydä uusimassa neloset femmoiksi – aivan kuin arvosana 4 olisi epäonnistuminen, joka halutaan korjata. Oman kokemukseni mukaan kauppis eroaa tässä muista korkeakouluista, joissa opiskelijat laskevat onnistumiseksi saada kurssista opintopisteet rimaa hipoen. Ja kolmonen on heille jo korkeatasoinen suoritus.

KY:n puheenjohtajana itseäni huolestuttaa täydellisyyden tavoittelun ilmanpiirin heijastumisen myös vapaaehtoistoimintaan. Älkää käsittäkö väärin, on upeaa, että meillä on resurssit ja motivaatiota järjestää toinen toistaan upeampia tapahtumia yhdistyksen jäsenille. Mutta vapaaehtoistoiminnan tulisi olla nimensä mukaisesti vapaaehtoista, jotain ekstraa muiden prioriteettien päälle. Kuitenkin ympäristössä, jossa elämme vapaaehtoispestit voivat helposti vaatia huomattavasti odotettua enemmän. Tai vapaaehtoiset vaatia sitä itseltään.

Virheettömästi järjestettyjen tapahtumien sijaan meidän tulisi keskittyä yhteisömme kehittämiseen ja sen eteenpäin viemiseen. Itse olen useaan otteeseen törmännyt tilanteeseen, jossa uusi tapahtumakonsepti on hyllytetty, koska sen kiinnostavuudesta ei ole ollut takeita tai järjestelyiden 100 % nappiin menemisestä ei ole voitu olla varmoja. Uusissa konsepteissa kuitenkin elää yhteisömme tulevaisuus.

Moni asia on muuttunut viimeisen kahden vuoden aikana. KY:n toiminta on nykyään kokonaan Otaniemessä, kauppiksessa aloittaa vuosi toisensa jälkeen yhä suurempi joukko uusia opiskelijoita sekä etäaika on vaikuttanut merkittävästi yhteisöllisyyden kokemukseen. Jotta pystymme vastaamaan näihin muutoksiin, tulee yhteisömme löytää uusia tapoja toimia.

Uusien ja toimivien toimintamallien löytäminen vaatii niiden ennakkoluulotonta kehittämistä ja avointa kokeilumieltä. Jotta voi ylipäätään onnistua, tulee uskaltaa yrittää. Ja epäonnistumisen sattuessa kohdalle on tarjolla arvokas oppitunti, jotta samoja virheitä ei tarvitse enää toistaa. KY:n toimistolla olemme pyrkineet vahvistamaan tällaista ajattelutapaa tänä vuonna ja rohkaisemme siihen jokaista jäsentä, vapaaehtoista sekä yhdistystä.

Uskalletaan siis yrittää uutta.

Uskalletaan epäonnistua.

Uskalletaan unelmoida isosti.

Siitä KY:ssä pohjimmiltaan on kyse.

Kirjoittaja on KY:n hallituksen puheenjohtaja.