Kuka saa, ja kenelle annetaan

Vaalit lähestyvät ja poliitikot lupaavat kansalle leipää ja sirkushuveja. Kaikki on tärkeää, eikä mistään saa leikata. Nyt uusi hallitus on muodostettu ja kukaan ei voi enää jäädä äänestyksessä ulos eduskunnasta. Kansa on puhunut ja hallitus vastaa pyrkimällä toteuttamaan antamansa lupaukset. Kuka oikeastaan päättää mihin yhteiskunta panostaa – ennen kaikkea – paljonko se panostaa?  

Eduskuntavaalien alla puolueet lupaavat mitä juhlallisempia etuuksia kansalaisille, erityisesti niille, joiden tiedetään äänestävän. Äänestäjällä on valtaa. Tilastokeskuksen mukaan erityisen ahkeria äänestäjiä ovat 55-74-vuotiaat. Saman tilaston mukaan tässä ryhmässä eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus on yli 80 prosenttia, kun alle 25-vuotiailla vastaava luku on alle 60 prosenttia. Viime vuoden lopulla valtiovarainministeriö esitti korkeakouluopintojen lukukausimaksujen tuomista osaksi korkeakoulujärjestelmää. Tätä tuskin kukaan, varsinkaan tämän lehden lukija, pitää positiivisena muutoksena muutenkin hektisen ja muutosalttiin yliopistomaailman keskellä. Nuorille kannattaa luvata vain niin paljon kuin he ovat valmiita äänestämään.

Vuoden 2021 nuorisobarometrin mukaan kolme neljästä nuoresta piti äänestämistä tehokkaana tapana vaikuttaa ilmasto- ja ympäristöasioihin. Vuoden 2018 tutkimuksessa nuorisobarometrin vastaajista 66 prosenttia piti äänestämistä ja perinteistä demokratiaan osallistumista tehokkaana keinona vaikuttaa itseään koskettaviin asioihin. Jokin saa nuoren uskomaan demokratiaan, mutta jättämään äänestämättä itse vaaleissa. Selkeästi nuorten äänestyskäyttäytymisen ja äänestysasenteiden välillä on ristiriita.

Nuorille kannattaa luvata vain niin paljon kuin he ovat valmiita äänestämään.

Politiikkaa tehdään usein monipäisimmän äänestäjäjoukon ehdoilla. On aiheellista kysyä, olisiko suuria leikkauksia koulutukseen tehty vuosina 2012-2019, mikäli nuoret äänestäisivät enemmän ja toisivat ääntään kuuluviin aktiivisemmin demokratian sisäisin keinoin. Vaikka koulutukseen on Rinteen-Marinin hallituksen aikana panostettu, eivät koulutukseen osoitetut rahalliset panostukset pysty korvaamaan vuosina 2012-2019 tehtyjä lähes 2 miljardin euron leikkauksia. Huomioidessa koulutuslaitosten kasvaneen vastuun esimerkiksi peruskoulutuksen laajentumisen osalta, rahaa pitäisi satsata huomattavasti enemmän koulutuksen laadun ylläpitämiseksi. Muihin menokohteisiin, kuten eläkejärjestelmään, rahaa kyllä uskalletaan suoltaa surutta.  

Eläkejärjestelmä on Suomessa vanhuuden turva. Tähän asti kaikki ovat voineet olettaa saavansa edes jonkinlaisen toimeentulon jäädessään pois työelämästä. Hintaakin tällä on: noin neljäsosa kokonaisveroasteesta. Tilastokeskuksen mukaan eläkkeitä maksettiin vuoden 2021 lopussa 1 600 000 ihmiselle. Se tarkoittaa lähes 30 prosenttia Suomen väestöstä. Eläkkeiden kokonaismenot olivat 32,5 miljardia euroa vuonna 2021. Eläkemenot eivät ole vastanneet eläketuloja vuoden 2013 jälkeen, jolloin kerättyjen eläkemaksujen summa alitti menojen määrän. Valtio joutuu kattamaan eläkemenoja eläkejärjestelmän ulkopuolisella rahalla – käytännössä velalla. Eläkejärjestelmää vaivaa krooninen alijäämäisyys. Silti vappusataset lentävät ja euromääräisten korotusten vaatiminen eläkkeisiin on arkipäivää suomalaisessa politiikassa.

Eläkkeiden maksusta vastaavat julkiset eläkerahastot sekä valtio. Eläkerahastojen varallisuus mitataan lähes 260 miljardissa eurossa. Näiden rahastojen tuotoilla maksetaan osa eläkkeistä. Suurin osa työnantajien sekä työntekijöiden maksamista eläkemaksuista menee kuitenkin suoraan eläkkeiden maksuun, eivätkä ne näe rahastoja koskaan. Suurin osa työeläkemaksuista tulee työnantajalta. Yhteensä työeläkemaksu on lähes neljännes palkan kokonaiskustannuksesta.

Eläkejärjestelmämme kustannusten trendi vuosien 1980 ja 2021 välillä on hälyttävä. Suomen kokonaisveroastestetta kuvataan yleensä maailman mittakaavassa suureksi. Vuonna 1980 kokonaisveroaste oli 36 prosenttia, vuonna 2021 43 prosenttia. Reilun 40 vuoden aikana eläkemaksujen osuus kokonaisveroasteesta on lähes kolminkertaistunut. Suomessa eläkemaksujen ulkopuolisten veroluontoisten maksujen prosentuaalinen osuus kokonaisveroasteesta on pysynyt 40 vuotta lähes samalla tasolla. Samaan aikaan julkisten palvelujen vaatima resurssien määrä on kasvanut huomattavasti väestön ikääntymisen seurauksena. Nuoremmille, kooltaan pienemmille, ikäluokille kasaantuu maksupaineita.

Kyyninen voisi nyt ajatella nuoren aseman ja yhteiskunnallisten tarpeiden olevan täysin toissijaisia suurimpien puolueiden politiikassa.

Eläkejärjestelmä tulee näyttämään todennäköisesti varsin erilaiselta nyt työelämään astuvalle ihmiselle kuin hänelle, joka aloitti työelämän 80-luvulla. Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen toteaa Iltalehden haastattelussa, että eläkemaksuihin kohdistuu noin kahden prosentin korotuspaine, jotta vuonna 2085 eläköityville voidaan taata eläke. Eläkeyhtiöiden tuottavuus tuskin nousee riittävän nopeasti, jotta tehokkuus voisi kattaa korotusten tarpeen. Koska eläkemaksut kerätään työntekijöiltä ja yrityksiltä, on tämä raha pois yhteiskunnan muista kulukohteista kuten puolustuksesta, terveydenhuollosta tai koulutuksesta. Mikäli näihin kulukohteisiin halutaan investoida, joudutaan veroja nostamaan eläkemaksujen lisäksi. Tämä alentaa kansalaisten kulutusmahdollisuuksia, joka normaalisti ruokkisi talouskasvua. Myös yritysten investointikyky saattaisi heikentyä nousseiden työnantajamaksujen seurauksena.  

Kyyninen voisi nyt ajatella nuoren aseman ja yhteiskunnallisten tarpeiden olevan täysin toissijaisia suurimpien puolueiden politiikassa. Katsoessa eri ikäluokkien äänestysprosentteja selkeä enemmistö äänistä tulee eläkeikää lähestyviltä, tai jo eläköityneiltä ihmisiltä. He käyttävät valtaansa äänestämällä heille eniten etua tuottavia poliitikkoja. Suurien ikäluokkien valtaan äänestämät poliitikot eivät välttämättä tunne – tai pahimillaan välitä – nuorille kasautuvista paineista. Omalle kannattajaryhmälle on aina helppo luvata mukavia asioita. Tämä ei perustavasti ole myöskään väärin. Äänestäjä määrittää lopulta mistä yhteiskunnassa keskustellaan, ja mihin yhteiskunta rajalliset resurssinsa panostaa.

Seuraavat eduskuntavaalit tulevat määrittämään paljon opiskelijan elämää. Erityisen paljon määrittää myös nuorten halukkuus tuoda oma äänensä kuuluviin päivän polttavien aiheiden osalta. Helpoin tapa tähän on käydä äänestyskopeilla huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina.