Kuinka voit, mursu?
Suuri osa korkeakouluopiskelijoista on opiskellut vuoden etänä. Kirjastot ovat kiinni, ja perinteiset opiskelijariennot on voinut unohtaa. Erityisen haastava tilanne on ollut niille, jotka aloittivat yliopisto-opintonsa keskellä pandemiaa. Kylteri selvitti, miten mursut jaksavat.
Kun elämää varjostaa epävarmuus tulevasta ja sosiaaliset kontaktit vähenevät, on luonnollista, että vaikutukset ulottuvat myös mielialaan ja jaksamiseen. Vaikka pandemia vaikuttaa lähtökohtaisesti kaikkiin opiskelijoihin, tilanteen pitkittyessä on kuitenkin voinut huomata paljon yksilöllistä vaihtelua siinä, miten tilanne kohdataan.
”Pandemia on tietynlainen pitkittynyt kriisitilanne. Ihmiset ovat siinäkin hyvin yksilöllisiä, että miten he käsittelevät kriisitilanteita ja toipuvat niistä”, kertoo Aalto-yliopiston opintopsykologi Paula Sjöblom. Sjöblomin mukaan enemmistö opiskelijoista kuitenkin kokee nykyiset olosuhteet jollain tapaa opintoja ja omaa jaksamista häiritseväksi.
”Ihmiset ovat laumaeläimiä. Ei ole tarkoitettu, että tuijotamme yksin ruutua pienessä asunnossa.”
Erityisen vaikea tilanne on ollut ensimmäisen vuoden opiskelijoille; etäaikana ihmisiin tutustuminen on hankalaa, opintoihin ei saa samalla tukea kuin lähiopetuksessa ja kokemus normaalista opiskelijaelämästä bileineen jää vajaaksi. Kylteri selvitti, miten opintonsa viime syksynä aloittaneet mursut jaksavat. Kyselyyn vastasi 113 mursua.
Kyselyyn vastanneista mursuista 88,5 prosenttia kokee koronaviruspandemialla olleen negatiivisia vaikutuksia mielenterveyteen. Esimerkiksi elämänhallinta on vaikeutunut, kun luentojen ja muiden menojen luomia säännöllisiä rutiineja ei enää ole.
”Kun oma pieni koti on samaan aikaan koko elämä – opiskelutila, luentosali, opiskelijaravintola ja vapaa-ajanviettopaikka, tuntuu siltä, ettei opiskelu missään vaiheessa lopu, vaan aivot ovat kiinni keittiön pöydän ääressä tapahtuvissa opiskeluissa vuorokauden ympäri”, yksi vastanneista kertoo.
Monelle ystävien tapaaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen on aiemmin ollut tärkeä voimavara, mutta nyt fyysiset kohtaamiset on pitänyt painaa minimiin. Sjöblomin mukaan tilanne on ristiriitainen.
”Sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä. Niiden avulla ihminen selviää usein kovistakin paikoista. Usein isoista kriisitilanteista selvitään turvautumalla toisiin. Nytkin tarvitsisimme toisiamme, mutta tilanne kuitenkin vaatii kontaktien välttelyä.”
Etäopintojen voimakas lisääntyminen on ollut yksi merkittävimmistä pandemian aiheuttamista muutoksista opiskelijoiden arjessa. 76,1 prosenttia vastanneista kertookin etäopiskelun vaikuttaneen negatiivisesti opiskelumotivaatioon. Erityisen haastavaksi koetaan esimerkiksi avun pyytäminen ja saaminen sekä ryhmätöiden tekeminen etäyhteyksin.
”Etäopiskelu on vienyt täysin opiskelumotivaation. Yksin omassa yksiössä opiskelu ilman uusia kavereita on äärimmäisen raskasta”, eräs mursu kertoo.
”Jotkut professorit ovat selkeästi yrittäneet panostaa etäopetukseen ja sen laatuun, mutta opintomenestykseni ei vastaa omia odotuksiani. Kun ei ole kavereita, joiden kanssa kerrata oppimaansa tai vertailla ajatuksia, moni asia unohtuu tai ne ymmärtää väärin”, toinen vastaaja kommentoi.
Opiskelumotivaation katoamisella pelätään olevan myös kauaskantoisempia seurauksia. ”Vaikka nyt onnistuisinkin räpiköimään vielä pinnalla ja saamaan suhteellisen hyviä arvosanoja, lopulta seuraa ihan varmasti romahdus. Pelkään jatkuvasti, että pudotus tulee olemaan niin paha, että se vaikuttaa valmistumisajankohtaani ja mahdollisesti kykenevyyteeni tehdä töitä”, huolestunut mursu kertoo.
Sjöblom ei ole yllättynyt etäopintojen aiheuttamasta motivaation puutteesta. ”On hyvin ymmärrettävää, että motivaation kanssa on ongelmia, kun kaiken joutuu tekemään yksin. Yliopisto-opintojen alku on muutenkin uuden opettelua ja vaatii enemmän itsensä johtamista sekä omaa vastuunottoa kuin esimerkiksi lukio-opinnot. Nyt se vaatii näitä taitoja vielä paljon enemmän.”
Sjöblom kuitenkin muistuttaa, että motivaation katoaminen ei välttämättä tarkoita sitä, että alavalinta olisi mennyt pieleen vaan tuntemus on todennäköisesti hyvin pitkälti poikkeuksellisten olosuhteiden aikaansaama.
Työ- ja vapaa-ajan erottaminen on Sjöblomin mukaan hyvin tärkeää myös etäopintojen aikana. Lisäksi on hyvä opetella olemaan armollinen itseään kohtaan.
”Opiskelija tarvitsee myös lepoa ja vapaa-aikaa niin, että vapaalla saa olla hyvällä omallatunnolla. Jos koko ajan miettii, että pitäisi tehdä kouluhommia, niin silloin se ei ole vapaa-aikaa psyyken tasolla vaan koulujutut pyörivät edelleen mielessä. Kukaan ei tule taputtamaan opiskelijaa olkapäähän, että nyt olet tehnyt tarpeeksi tälle päivälle vaan jokaisen on opeteltava itse tunnistamaan, milloin on tehnyt riittävästi.”
Etäopintoja voi pyrkiä rytmittämään päättämällä etukäteen, milloin lopettaa opiskelun siltä päivältä. Sjöblom suosittelee myös yksinkertaisia to do -listoja, kunhan yhdelle päivälle ei kasaa liikaa tehtävää. Lisäksi on hyvä tehdä jotain, joka selkeästi päättää työpäivän. Esimerkiksi lyhyt kävelylenkki voi toimia siirtymänä vapaa-aikaan.
Kaikille etäopinnot eivät kuitenkaan ole olleet yhtä epämieluisia. Osa vastaajista on nauttinut esimerkiksi siitä, että etäopiskelu on mahdollistanut pitkään nukkumisen sekä joustavan aikataulun. ”Opiskeluni on tehokkaampaa ja saan enemmän aikaan omalla rytmilläni”, etäopiskelusta pitävä mursu kommentoi.
Lisäksi luentotallenteiden avulla on voinut tarpeen tullen kerrata aikaisemmin opetettuja asioita. Osa vastaajista pitää myös siitä, että etäopinnot ovat mahdollistaneet paremmin opiskelun myös töiden ohella. Näiden seikkojen vuoksi osa vastaajista toivoo, että luentotallenteita käytettäisiin osana opetusta pandemian jälkeenkin.
Etäopintojen lisäksi osaa mursuista harmittaa se, ettei uusiin opiskelukavereihin ole päässyt tutustumaan kunnolla. ”Kuinka tutustut ihmisiin kotoa, kun edes ryhmätöitä ei voi oikeastaan tehdä porukalla?” yksi mursuista pohtii.
Kyselyyn vastanneista 31 prosenttia kertoo löytäneensä yliopistolta paljon ystäviä pandemiasta huolimatta. 56,6 prosenttia on puolestaan löytänyt vain muutamia kavereita. 12,4 prosenttia kertoo, ettei ole saanut lainkaan ystäviä. Vaikka suurin osa onkin löytänyt edes muutamia kavereita, 70,8 prosenttia vastanneista on tuntenut itsensä yksinäiseksi mursuvuotensa aikana.
Useat vastanneista kokevat uusiin ihmisiin tutustumisen olevan vaikeaa. Orientaatioviikko ja järjestötoiminta ovat monella olleet tärkeässä roolissa uusiin ihmisiin tutustumisessa ja ystävien saamisessa.
”Orientaation aikana pääsi tutustumaan ihmisiin. Järjestötoimintaan osallistuminen on ollut avainasemassa kavereiden löytämiseen. Vapaa-ajalla ei kuitenkaan ole pystynyt näkemään juuri ketään, enkä koe löytäneeni vielä todellisia ystäviä”, yksi mursuista kertoo.
”Muutaman ensimmäisellä viikolla luodun ihmiskontaktin ylläpito virtuaalisesti on ollut haastavaa. Uusiin ihmisiin tutustuminen on paljastunut lähes mahdottomaksi, kun aikatauluja yhdistävää lähiopetusta ei ole, eikä kanssaopiskelijoihin törmää esimerkiksi kampuksen käytävillä.”
Haastavin tilanne on heille, jotka ovat muuttaneet toiselta paikkakunnalta opiskelemaan, jolloin tukiverkosto puuttuu kokonaan ja uusiin ihmisiin tutustuminen on etäolosuhteiden vuoksi vaikeaa.
Vaikka ihmisiin tutustumisen vaikeus ja etäopinnot harmittavat, 57,5 prosenttia vastanneista on kuitenkin sitä mieltä, että opiskelu Aallon kauppiksessa on vastannut heidän odotuksiaan. ”Kurssit ovat olleet mielenkiintoisempia kuin odotin, ja tapaamani ihmiset ihanampia kuin osasin toivoakaan”, yksi vastanneista kertoo.
Moni on myös sitä mieltä, että olosuhteisiin nähden etäopinnot ovat olleet hyvin järjestettyjä. Soraääniäkin kuitenkin on; osa on ollut pettynyt opetukseen tai pitää opiskeluilmapiiriä negatiivisena.
”Opiskelu tuntuu todella raskaalta ja teoreettiselta. On vaikeaa soveltaa oppimaani tosielämän tilanteisiin.”
”Korona ei tietenkään ole koulun vika, mutta olen ollut yllättynyt siitä, miten epäinspiroivia opettajat ovat. Lisäksi olen kokenut ilmapiirin negatiiviseksi kilpailun vuoksi.”
”Koronan vuoksi opiskelu ei ole vastannut yhtään sitä, mitä yliopistossa opiskelusta ajattelin tai toivoin. Yhteisöllisyyttä ei ole laisinkaan ja vaikka kurssit ovat laadukkaita, jää opiskeluelämästä kokonaisuudessaan paljon pois, kun yliopiston hauskoja vapaa-ajan tapahtumia ei ole.”
Osa vastanneista kärsii myös fomo-tunteesta (fear of missing out), kun on törmännyt somessa opiskelijoihin, jotka eivät noudata suosituksia yhtä tunnollisesti.
Sjöblom ymmärtää hyvin mursujen pettymystä ja paitsi jäämisen pelkoa. Pettymyksen tunteita voi Sjöblomin mukaan käsitellä esimerkiksi keskinäisen jakamisen ja vertaistuen avulla. On hyvin todennäköistä, että kanssaopiskelijoilla on hyvin samanlaisia ajatuksia. Hän kuitenkin korostaa myös toivon elementtejä kriisin keskellä.
”On tärkeää, että puhumme siitä, mikä on raskasta, mutta siihen ei saisi jäädä vellomaan liikaa. Pitäisi keskittyä myös siihen, että tämä tilanne ei tule kestämään ikuisesti. Ensimmäisen vuoden opiskelijoillakin on edessä vielä normaaleja opiskeluvuosia, jolloin esimerkiksi opiskelijabileitä voidaan taas järjestää.”
Myös kokemus yhteisöllisyyden puuttumisesta on Sjöblomin mukaan ymmärrettävää. ”Ensi syksynä täytyy todella satsata uusien opiskelijoiden lisäksi myös siihen, että toisen vuoden opiskelijat tuntisivat olevansa osa opiskelijayhteisöä. On hirmu tärkeää, että ihminen kokee kuuluvansa jonnekin.”
Yhteisöllisyyden tunne jakaa kyselyyn vastanneet mursut kahtia. 46,9 prosenttia vastanneista kokee olevansa osa KY-yhteisöä. Yhteisöllisyyden tunteeseen on voinut vaikuttaa esimerkiksi se, miten helppoa tai vaikeaa mursujen on ollut päästä mukaan KY:n toimintaan esimerkiksi jaostojen, valiokuntien ja kerhojen kautta. Moni kokee myös, että KY:n toiminta on pelastanut heidät yksinäisyydeltä mursuvuoden aikana.
”Jaoston hallitukseen pääseminen on ollut koko mursuvuoteni pelastus. Ilman sitä en olisi saanut kavereita.”
55,8 prosenttia vastanneista kokee päässeensä toimintaan mukaan toivomallaan tavalla. Moni uskoo oma-aloitteisuuden olleen normaalia isommassa roolissa toimintaan mukaan pääsemisessä. Osan mielestä toimintaan pääseminen on kuitenkin ollut turhan haastavaa. ”Hakijoita oli niin valtava määrä, että prosessi tuntui kuin raskaalta työnhaulta”, yksi mursu kertoo.
Sjöblomin mukaan poikkeuksellinen tilanne on näkynyt myös Aallon psykologipalvelujen yhteydenottojen määrässä. ”Viime syksynä meillä oli pisin jono, mitä on koskaan ollut. Opiskelijat myös toivovat useampia käyntejä ja monet ovat käyttäneet maksimimäärän eli viisi kertaa.”
Kyselyyn vastanneista mursuista vain 9,7 prosenttia kertoo hyödyntäneensä Aallon tai YTHS:n opintopsykologeja. Melkein puolet (48,7 %) on kuitenkin sitä mieltä, että mielenterveyteen, jaksamiseen ja opiskelumotivaatioon ei ole saatavilla tarpeeksi tukea.
Sjöblom ei usko, että kyse olisi ainakaan pelkästään siitä, etteikö tarjolla olevista palveluista olisi viestitty tarpeeksi hyvin, sillä opiskelijat tuntuvat olevan tietoisia opintopsykologeista. Sen sijaan hän pohtii, mitä sellaista tukea opiskelijat tarvitsevat, jota ei tällä hetkellä ole saatavilla.
Aallon opintopsykologeilta saa tukea esimerkiksi ajanhallintaan, opiskelutapoihin, motivaatioon, stressiin ja jaksamiseen. Lisäksi Aallossa on uranhallintaan liittyviin kysymyksiin erikoistunut uraohjauspsykologi. Tarpeen vaatiessa opiskelijaa ohjataan olemaan yhteydessä YTHS:ään, jos ongelmat liittyvät enemmän mielenterveyteen.
Sjöblom painottaa, että jonoista huolimatta psykologipalveluihin tulisi olla yhteydessä, jos siltä tuntuu. ”Jos edes miettii, että saattaisi tarvita ulkopuolista apua tässä tilanteessa, niin se on jo selkeä merkki avun tarpeesta. Yksin ei pidä jäädä liian pitkäksi aikaa.”
