Konsultit, jotka rakastavat elämää enemmän

Suomalaiselle strategiakonsultointikentälle on ilmestynyt yritys, jossa puhutaan tunteista, toiveista ja haluista.

Kun Otto Utti, yksi konsulttiyritys Gemicin partnereista etsi yritykseen uusia tekijöitä, listasi hän Facebook-ilmoituksessa tulevalta gemicläiseltä vaadittavan seuraavanlaisia tunnusmerkkejä:

Sinulle perinteisessä strategiakonsulttiyrityksessä työskentely tuntuu liian yksinkertaiselta, mekaaniselta ja tarkoituksettomalta. Osaat kertoa tarinoita ja rakastat uppoutua keskusteluihin.

Kun nämä ihmiset löytyivät, Johannes Suikkasen ja Sakari Tammisen vuonna 2008 perustama Gemic vahvistui jälleen muutamalla uudella osaajalla. Tammisen mukaan Gemicin synty oli osittain sattumaa sen suhteen, että Suikkanen ja Tamminen ylipäätään tapasivat, mutta toisaalta aika yrityksen perustamiselle oli kypsä. Sosiaalipsykologian tohtori ja tekniikan lisensiaatti Tamminen ja Kööpenhaminassa liiketaloutta ja kulttuurin tutkimusta opiskellut Suikkanen olivat yhtä mieltä: Suomesta puuttui kulttuurin muutosvoimien ymmärtämiseen pohjautuvaa strategiakonsultointia.

Gemic on sittemmin kasvanut harkituilla rekrytointivalinnoillaan noin 20 konsultin yritykseksi, joka vaikuttaa löytäneen paikkansa. Kansainväliset asiakkaat, kuten Audi, Procter&Gamble, Fiskars ja Fazer kääntyvät Gemicin puoleen, kun he tarvitsevat tulkkia ihmisen kokoisen maailman ja suuren yrityksen välillä.

Minusta piti tulla pappi. Kiinnostuin teologista, koska se painii hyvin käytännöllisellä tasolla ihmisten elämän ymmärtämisen kanssa. Uskoin silloin, että voisin kirkon piirissä työskennellessäni tuoda ihmisille hyvää, mutta masennuin ollessani siellä kesätöissä. Olen edelleen jossain määrin uskonnollinen, mutta en enää usko samalla tavalla kirkon instituutioihin.

Aloitin kauppakorkeakoulun 28-vuotiaana ja päädyin nopeasti koviin hommiin Nokialle tekemään yrityskauppoja. Osasin numerot, mutta olin samalla ällöttävän empaattinen teologi. Onnistuin siinä työssä, koska rakastin ihmisiä. Mutta sama kävi korporaatiouralla, masennuin niissäkin rakenteissa. Se kävi tylsäksi ja tuntui, että olin jatkuvasti tekemisissä samojen rajapintojen kanssa.

Konsulttina saan tulla aina uuteen ympäristöön ja uusiin vuorovaikutussuhteisiin. Olen edelleen tekemisissä monien rajapintojen kanssa, mutta en ole enää jumissa niissä. Ideaalini elämässä ylipäätään on tulla renessanssi-ihmiseksi, joka pystyy ratkomaan mitä moninaisimpia ongelmia.

Perjantai-iltapäivänä toimistolla istuu ihmisiä suurten yhteisten työpöytien äärellä. Volyymi vaihtelee täydellisestä hiljaisuudesta kovaankin puheensorinaan. Viereisessä huoneessa on alkamassa sessio, jossa pohditaan luksusteollisuuden, erityisesti luksuskellojen tulevaisuutta. Sen sijaan, että analyysi pohjataan pelkästään numerodataan lähtee pieni tiimi liikkeelle määrittelemällä luksusta semioottisella tasolla. Gemiciläiset etsivät, mitä lukujen takaa löytyy ja mikä ajaa muutosta luksuskellojen myynnin laskussa. Keskustelu pyörii puolisen tuntia seuraavan kysymyksen äärellä: mikä on ollut kussakin kulttuurissa ja ajassa statussymbolien arvo?

Vanhempani halusivat kasvattaa meistä lapsista hyviä mutta tasapaksuja kansalaisia. Ärsyynnyin ja halusin elämältä enemmän. Löysin jo nuorena Oulussa hiphop-kulttuurin, joka radikalisoi ajatusmaailmaani. Opiskelin Tampereen yliopistossa kansainvälistä suhteita ja politiikkaa, kävin Oxfordissa vaihdossa ja hain LSE:stä maisterin paperit. Siitä huolimatta, että vietin vuosia huippuyliopistoissa, en ole koskaan ollut yhtä älykkäässä seurassa kuin Gemicillä työskennellessäni.En ollut ollenkaan orientoitunut bisnesmaailmaan, kun tulin Gemicille töihin. Vasta kun pääsin yrityksiin sisälle, opin ymmärtämään yritysten organisaatiokulttuuria. Kulttuuri linssinä on arvokas tässä työssä, mutta olennaista on pystyä jalostamaan analyysi strategiaksi.

Suomalainen strategiakonsultoinnin kenttä on perinteisesti muodostunut Big Threen, suuren rahan ja bisnesorientoituneiden ihmisten ympärille.

“Verrattuna muihin prestige-strategiakonsultteihin meillä on erilaiset tavat muodostaa näkemystä ja työkalupakkimme on erilainen”, sanoo Mikko Leskelä, Gemicin Pohjoismaiden liiketoimintaa vetävä konsultti.

Tällä Leskelä tarkoittaa sitä, että parhaiden käytäntöjen monistamisen sijaan Gemic pyrkii kulttuurianalyysillään löytämään jotakin uutta, johon asiakas voi tarttua. Gemicin liiketoiminta ei siis perustu tietämykseen siitä, mitä kunkin alan parhaat tekevät, vaan siitä, mitä ne tekevät seuraavaksi. Yritysmaailmassa puhutaan markkinoista, mutta mitä ihmettä markkinat oikeasti ovat? Tai oikeastaan keitä he ovat?

Minkälainen on todellisuus, jossa markkinoiden edustaja elää? Tämän Gemicin etsimän todellisuuden ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää yritykselle, joka haluaa osaksi ihmisen elämää tuotteensa tai palvelunsa kautta.

Olen ollut koko elämäni kahden maan, kielen ja statuksen välissä. Synnyin Helsinkiä pienemmässä kaupungissa Kiinassa ja muutin Shanghaihin 7-vuotiaana. Jouduin ensimmäisen kerran kyseenalaistamaan identiteettini, kun yritin pienenä maalaispoikana löytää paikkaani suurkaupungissa. Opiskelin nuorena aikuisena elokuvatiedettä kunnes tajusin, että minun pitää pystyä elättämään itseni tulevaisuudessa. Valitsin designin opiskelun. Designin maailmassa oli kyse enemmän tarkkuudesta ja taidoista kuin luovuudesta ja mielikuvituksellisuudesta. Jouduin jälleen rakentamaan identiteettini uudestaan.

Olen yksi lisääntyvistä urbaaneista nomadeista, jotka liikkuvat yhdestä kulttuurista toiseen jatkuvasti ja luovat itsensä uudestaan. Elämääni määrittää tasapainotteleminen monien asioiden välillä ja identiteetistä toiseen vaihtaminen. Se on välillä raskasta ja hieman traagista, mutta uskon myös, että se tekee minusta hyvän konsultin.

Briljanttiin kulttuurianalyysiin tarvitsee kykyä aistia, havainnoida, tulkita ja etsiä. Kulttuurianalyysiä ei kuitenkaan tehdä mutu-tuntumalta. Jokaisella gemicläisellä on tutkinto kansainvälisestä huippuyliopistosta, kuten LSE:stä tai Oxfordista. Ero perinteisiin strategiakonsulttitoimistoihin on kuitenkin selvä. Gemicin työntekijät ovat pääasiassa yhteiskuntatieteilijöitä ja humanisteja: esimerkiksi kulttuuriantropologeja, kansainvälisen politiikan asiantuntijoita ja sosiologeja, jotka astuvat komeasti ja kumartelematta strategiakonsultoinnin kentällä kauppatieteilijöiden varpaille.

“Olemme eksperttejä uteliaisuudessa”, sanoo Tamminen.

Kuulostaa ihanalta, mutta tosiasiassa uteliaisuuden eksperttien joukkoon on äärimmäisen vaikea päästä mukaan. Yritykseen palkataan vuosittain vain muutamia harjoittelijoita, vaikka viime hakukierroksella hakemuksia ropisi pitkälti yli viisisataa. Gemic on maailmalla tunnettu nuorten ammattilaisten keskuudessa, mutta Suomessa vielä jokseenkin tuntematon. Pieni nähdään mahdollisesti epävakaana ja kuvitellaan, että itseään pääsee haastamaan vain mahdollisimman suuressa korporaatiossa. Gemicillä on lähes yhtä monta kansainvälistä brändiä kuin sillä on työntekijöitä.

“Haluamme myydä projekteja, joissa meidän konsulttimme saavat loistaa ja joissa he voivat tehdä töitä koko persoonallaan”, Leskelä sanoo.

Kun ollaan ihon alla liikutaan siellä, missä oivallukset syntyvät.

Vaatimuksia gemicläisille on toisilleen vain muutama. Niistä tärkein on, että jokaisella on velvollisuus ilmaista oma mielipiteensä ja pystyä väittämään vastaan älykkäällä argumentoinnilla. Jos Gemicin tiloissa viettää muutaman tunnin on lähes mahdotonta tietää, kuka porukasta on kenenkin pomo. Ilmapiiriä leimaa äärimmäinen avoimuus ja turvallisuus.

“Käymme keskustelua politiikasta, uskonnosta ja seksuaalisuudesta projektiemme yhteydessä”, Leskelä sanoo.

Kun ollaan ihon alla, liikutaan siellä, missä oivallukset syntyvät.

Olen opiskellut Venäjällä filosofiaa, sosiologiaa ja viimeisimpänä käytännöllistä antropologiaa. Olen vuosien mittaan siirtynyt opinnoissani abstraktista kohti konkreettista.

Kun hyppäsin Gemiciin akateemisesta maailmasta, minun piti opetella olemaan aina jotakin mieltä. Aluksi tuntui vaikealta päätyä johonkin lopputulemaan tuomatta vielä joitakin epäilyksiä analyysiin mukaan, sillä akateemisessa maailmassa mitään ei esitetä absoluuttisena. Täällä työni on mielipiteen ja suositusten muodostamista. Tittelini on konsultti, mutta koen tekeväni edelleen töitä antropologina. Teen pääasiassa syvällisiä analyysejä kulttuurista, joiden pohjalta teemme strategiasuosituksia.

Intiimin tunnelman säilyminen ja hierarkkisten rakenteiden puuttuminen kuitenkin vaatii tarpeeksi pienen porukan. Leskelän mukaan Helsingin toimiston lukumäärä alkaa pian jo olla täynnä. Aina voi muuttaa isompiin tiloihin, mutta tällöin ryhmän kiinteys väistämättä katoaa. Toki uusien toimipisteiden avaaminen muihin maihin on mahdollista, jolloin kuhunkin toimistoon muodostuu oma hitsautunut porukkansa. Muutama vuosi sitten Gemic avasi New Yorkiin toimipisteen ollakseen lähempänä suuria amerikkalaisia asiakkaitaan ja nyt yrityksessä pohditaan mahdollisuutta avata toimipiste Shanghaihin.

Iltapäivän luksuskellokeskustelussa nousee esille, kuinka statussymboli voi nykypäivänä olla vaikka Instagram-kuva hohdokkaasta lomakohteesta. Maailmassa, jossa aika ja elämykset ovat luksusta on kymmenientuhansien eurojen kellojen ostamiselle vaikea enää löytää perustetta. Keskustelu polveilee aiheesta toiseen. Yksi konsulteista puhuu, kuinka tärkeää sosiaalinen konteksti on luksuksen kokemisen kannalta – jollekulle riittää, että itse tietää rannetta koristavasta kalliista kellosta ja toinen puolestaan haluaa, että muutkin huomaavat. Seuraavaksi joku toteaa, että nykyajan pärjäävä nainen ei halua kallista kelloa lahjaksi mieheltä, koska alitajuisesti voidaan tulkita, että mies omistaa naisen ajan. Havainnot ovat vasta ilmaan heitettyjä ajatuksia, mutta Gemicin syvällisempi kulttuurianalyysi voi olla juuri sitä, mitä pölyttynyt kellobisnes tarvitsee.

Olen Lontoosta juuri Helsinkiin muuttanut semiootikko eli merkityksen tutkija. Väitöskirjassani tutkin iPhonea ja miten älypuhelimet muovaavat ja rakentavat minäkäsitystämme. Elämme aikoja, joina ihmiset etsivät merkityksellisyyttä kaikkialta. On kiinnostavaa nähdä, mikä tulee olemaan brändien rooli yhtälössä. Brändien avuksi tarvitaan kuitenkin esimerkiksi semiotiikkaa ja antropologiaa yhdistämään ne kuluttajien mieliin. Jos katsoo asioita vain bisneksen näkökulmasta, katsoo asioita ikään kuin tyhjiöstä ja katkaisee kuluttajan maailman pois.
Aikaa kuluu paljon töiden parissa, mutta haluaisin keskittyä muuhunkin. Olen esimerkiksi tehnyt muutaman antropologisen elokuvan ja aion seuraavan vuoden aikana laajentaa iPhone-tutkimukseni kokonaiseksi kirjaksi.

“Meitä kiinnostaa, mikä tätä maailmaa oikeasti liikuttaa. Talous ja liiketoiminta ovat toki yksi suuri voima, mutta niin ovat myös kaikki sanomattomat unelmat, joiden mukaan ihmiset loppujen lopuksi käyttäytyvät”, Tamminen sanoo. Gemicin kaltaisen yrityksen synty ja menestys on kauppatieteilijälle ennen kaikkea viesti siitä, että ihmistä tai elämää ei voi unohtaa.