Kevään trendit

On kaikki niin kuin ennenkin, eli hätäistä ja sekavaa, kirjoittaa Taneli Kontiainen kolumnissaan.

Työssä motivoi jokin muu kuin raha, ruokailmiöt kiinnostavat kovasti ja suomalainen alkoholikulttuuri muuttuu laatuhakuisemmaksi. Toisin sanoen: ilmassa on selkeitä trendejä, kehityssuuntia – jotain, mitä pienempi tai suurempi joukko ihmisiä tavoittelee. Niistä uutisoidaan niin kiihkeästi, että voisi kuvitella maailman ja suomalaisten muuttuneen.

Oikeasti juuri mikään ei ole muuttunut. Trendihöpötys vain yrittää peittää sekavan todellisuuden alleen.

Työelämää käsittelevissä jutuissa joristaan työn merkityksen löytyvän muista asioista kuin palkasta. On tietysti aina ollut totta, että epämukavaa työtä ei ainakaan teoriassa tehdä samasta rahasta kuin innostavaa. Perusasiat työn tekemisen tarkoituksessa eivät kuitenkaan ole muuttuneet vähääkään.

Pitäisi saada jotain töitä, pitäisi saada elämiseen riittävää palkkaa. Mielekkyys on tietysti mukava asia, mutta oikeasti sen tavoitteluun yltää harva. Tärkein asia työssä on raha.

Ruokatrendejä ei voi ohittaa. Jos taas katsotaan todellisuuteen, nyhtökaura häviää jopa trendinä viime vuonna valtavasti paisuneelle valmisruokien myynnille. Ei sitä kyllä uutisoinnista olisi arvannut.

Pienpanimo-oluet ovat toki mukavia maistella, mutta edelleen huomattavasti useammin asiakkaan kassiin kaupasta tarttuu Pirkan kalja kuin pintahiiva-suodattamaton-suomalaisolut.

Oikeasti työn merkityksen etsinnässä, ruoka- ja oluthifistelyssä on kyse suojautumisesta. Trendien seuraaminen tai niistä jauhaminen on keino yrittää hallita sekavaa elämää. Aivan kuin elämälle olisi olemassa jokin selkeä, kirkas suunta. Nyhtökauran ostaminen luo tällaista näennäistä suuntaa, valmisruokaan turvautuminen on hätäapu.

Suurin osa ihmisistä tarttuu nopeasti saatavilla olevaan vaihtoehtoon. Suunnan luominen on sellaista, johon harvat pystyvät. Elämän selkeys ja tavoitteellisuus on todella hyväosaisten etuoikeus. Muut voivat yrittää näytellä sitä. Eivät ihmiset yleensä oikeasti tiedä yhtään aikaisempaa paremmin minne pitäisi suunnata, mitä elämällään tai arjessaan tehdä.

Opiskelijatkaan eivät ole yhtään sen päämäärätietoisempia kuin ennen. Yksittäinen kylteri saattaa onnistua aikatauluttamaan arkensa, mutta suurin osa tekee palautettavat tehtävät kuten aina ennenkin: viime hetkellä kiireessä.

Suurin todellinen trendi on hätäisyys. Elämä on alusta loppuun ensimmäinen kerta, sekava harjoitus, joka on räpiköitävä läpi. Ei siihen auta, vaikka kuinka litkisi pienpanimo-oluita.

Kirjoittaja on junantuoma kauppatieteiden ja oikeustieteen opiskelija sekä kesäjournalisti.