Joukon voimaa rahoitusmarkkinoilla
Maailmalla joukkorahoituksella kerätään rahaa kulttuuriprojekteihin ja kansalaiskampanjoihin. Suomessa siitä on tullut kovaa sijoitustoimintaa, jossa liikkuu vuosittain kymmeniä miljoonia euroja.
Syyskuussa 2008 Helsingin Sanomat julkaisi ensimmäisen juttunsa, jonka aiheena oli uusi nettiajan ilmiö crowdfunding – siis kimpparahoitus, kuten lehti nimen tuolloin suomensi. Jutun esimerkkinä oli 18-vuotias newyorkilaisnuori, joka oli parissa viikossa kerännyt sähköpostin kautta tuhansia dollareita yliopistomaksuja varten.
Seuraavana vuonna sai alkunsa yksi merkittävimmiksi nousseista rahoitusalustoista, Kickstarter. Pari vuotta myöhemmin innostus oli vallannut jo Suomenkin, jossa kymmenesosa Iron Sky -tieteiselokuvan budjetista oli peräisin fanien etukäteen antamasta rahoituksesta. Viimeistään tästä lähtien ilmiön, jonka nimeksi oli vakiintunut joukkorahoitus, on odotettu muuttavan kirja-, elokuva- ja mediabisneksen, muun muassa.
Tällaista muutosta ei Suomeen kuitenkaan koskaan tullut. Taustalla on rahankeräyslaki, joka luo tiukat puitteet joukkorahoitusprojekteille: rahankeräys vaatii joko poliisin luvan tai vastikkeen, jonka sijoittaja saa itselleen. Koska joukkorahoituksen ideana on, että rahoittaja voi antaa projektille haluamansa summan, on poliisin yleinen tulkinta ollut, että joukkorahoittaminen on sekä ennakkomyyntiä että luvanvaraista rahankeräystä. Tämä on karkottanut suuren osan projekteista.
Vuosikymmenessä joukkorahoitus on kuitenkin laajentunut paljon yksittäisten projektien ulkopuolelle: siitä on tullut uusi rahoitusmuoto kasvuyrityksille. Käytännössä kyse on osakekaupasta, jossa sijoittaja saa rahoitusta vastaan yrityksen osakkeita. Toisin kuin pörssikaupassa, joukkorahoitusmuodossa osakkeiden jälleenmyynti on paljon vaikeampaa ja yrityksiä koskeva sääntely kevyempää.
Tänä syksynä muun muassa ravintolaketju Fafa’s ja luonnontuotekauppa It’s Pure ovat järjestäneet joukkorahoituskierrokset, joissa sijoittajilta on kerätty satojatuhansia euroja kasvua varten. Rahoituksen järjestämistä varten on syntynyt useita alustoja, joista suurimpia ovat Invesdor ja Springvest. Vuonna 2017 alustojen kautta kerättiin yli 56 miljoonaa euroa.
”Kasvuyrityksillä, joiden rahoitustarve on ollut yhdestä viiteen miljoonaa euroa, on ollut pullonkaula löytää itselleen rahoitusta. Joukkorahoituskierroksen pystyy toteuttamaan jopa alle parissa kuukaudessa, mikä auttaa kohdeyhtiötä keskittymään itse ydinliiketoiminnan rakentamiseen”, kertoo Springvestin toimitusjohtaja Terhi Vapola.
Vuodesta 2012 toiminut Springvest on tähän mennessä toteuttanut 42 joukkorahoituskierrosta, joista suurimmat ovat yltäneet yli neljään miljoonaan euroon.
Viime keväänä Springvest teetti kauppakorkeakoulun laskentatoimen capstone-maisterikurssilla tutkimuksen, jossa selvitettiin osakesäästäjien suhtautumista joukkorahoittamiseen. Tutkimus paljasti, että yli 70 prosenttia alle 50-vuotiaista osakesäästäjistä oli kiinnostunut sijoittamaan listaamattomiin yhtiöihin. Terhi Vapola näkee tämän tarjoavan suuren potentiaalin joukkorahoitusalalle, jonka kasvu Repo Median keväällä tekemän selvityksen mukaan oli jo viime vuonna 123 prosenttia.
Parhaimmillaan joukkorahoitus tuo kasvuyhtiösijoittamisen muidenkin kuin bisnesenkelien ja ammattimaisten venture capital -sijoittajien ulottuville. Pahimmillaan siitä voi kuitenkin muodostua suurten kasvulupausten sokaisema harhakuva, jota joukon voima vahvistaa. Kun Kauppalehti kävi kesäkuussa läpi 32 suomalaista joukkorahoitusantia, vain neljä oli saavuttanut annissa ennakoimansa liikevaihdon ja kaksi käyttökatteen. Suurimmalla osalla yrityksistä siis sekä kasvu että kannattavuus olivat jääneet tehdyistä ennusteista.
Springvestin Terhi Vapola korostaa, että sijoittajan pitää ymmärtää myös liiketoiminnan olevat riskit. Joukkorahoitusta keräävät listaamattomat yritykset ovat vasta valmistautumassa liiketoiminnan kasvuun, joten niihin liittyy myös pörssiyhtiöitä paljon suurempi riski. Jos riskit realisoituvat, liiketoiminta kärsii ja kasvu jää tavoitteista.
Vapola mainitsee suoraan, ettei joukkorahoitus ole jokaiselle sopiva sijoitusmuoto: kasvuyhtiöihin liittyvä epävarmuus ja sijoituksen pitkä aikahorisontti korostavat riskinsietoa ja kykyä oikeanlaisen portfolion rakentamiseen. Yhteen hevoseen panostaminen on kasvuyhtiöiden kohdalla ollut harvoin menestyksekäs strategia.
Suomalainen sijoitusmuotoinen joukkorahoitusmarkkina on poikkeuksellisen suuri ja monipuolinen eurooppalaisessa vertailussa. Repo Median keväisen selvityksen mukaan Suomi vastasi viime vuonna jopa neljäsosaa koko Euroopan markkinoista. Kehittyneen markkinan taustalla on vuonna 2016 voimaan astunut joukkorahoituslaki, joka paransi sijoittajan asemaa ja rahoituksen välittäjien toimintamahdollisuuksia. Rahoitusmuodon tehokkuus on houkutellut monenlaisia korkeaa tuottoa metsästäviä sijoittajia osallistumaan rahoitusanteihin.
Koko kansan harrastusta joukkorahoitus ei kuitenkaan vielä ole, sillä vaikka anteihin pääsee mukaan yleensä jo satasilla, keskimääräinen sijoitus yhteen antiin liikkuu tuhansissa euroissa. Tyypillinen sijoittaja onkin passiivisena pysyvä bisnesenkeli, yritysjohtaja tai exitin tehnyt kasvuyrittäjä.
Lainsäädäntö houkuttelee sijoittajia ja tuo tarjontaa, mutta Terhi Vapola korostaa myös kysyntäpuolen merkitystä. Käytännössä Vapola tarkoittaa startup-ekosysteemiä, jonka ansiosta Suomesta ylipäätään löytyy suuri joukko lupaavia kasvuyrityksiä, joilla on tarvetta ulkopuoliselle rahoitukselle. Tämän johdosta ei liene myöskään yllätys, että suuressa osassa Springvestin kautta rahoitusta hakeneista yrityksistä on ollut taustallaan Aallon tai sen edeltäjien entisiä opiskelijoita.
Vaikka joukkorahoitus on voimakkaasti kasvava rahoitusmuoto, se ei vielä ole tuottanut suuria menestystarinoita sijoittajille. Toistaiseksi tämä johtuu lähinnä siitä, että sijoitusmuoto on uusi, sillä tyypillinen aika yrityksen exitiin ja sijoittajan voitonjakoon koittaa 5–8 vuotta joukkorahoituskierroksen jälkeen. Vain tulevaisuus näyttää, miten suuria tuottoja sijoittajat pystyvät joukkorahoituskohteista saamaan, ja miten yleistä joukkorahoituksesta voi vielä tulla.
Yksi onnistunut kampanja on kuitenkin jo saavuttamassa maalinsa. Vuosina 2013–2015 Iron Skyn jatko-osaa varten toteutettiin kolme joukkorahoituskierrosta, joissa yli 7000 ihmistä osti elokuvan tuotantoyhtiön osakkeita. Elokuva, joka on saanut nimekseen Iron Sky: The Coming Race, saa ensi-iltansa Helsingissä ensi vuoden tammikuussa.