Greta Thunberg – talousnobelisti

Uutiset syksyllä kertoivat, että ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg oli tänä vuonna vedonlyöjien suosikki Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Tällä kertaa ei onnistanut, sillä palkinto lähti Etiopiaan. Se lienee ihan reilua, sillä tähän mennessä koko Afrikan maanosa on saanut vähemmän nobeleita kuin Ruotsi yksin.

Eiköhän Thunberg palkintonsa saa vielä joku päivä, mutta rauhantekojen sijaan se tulisi myöntää taloustieteestä, perusteena peliteorian ennakkoluuloton soveltaminen.

Vuosikymmeniä ilmastotieteilijät ja muut valveutuneet ovat käyneet vallan kammareissa selittämässä pelottavia tulevaisuudenkuvia. Nämä hyvätapaiset algoret ovat kuitenkin olleet liian nössöjä, jotta riittäviin toimenpiteisiin olisi ryhdytty.

Vasta kun nuorista tuli vihaisia ja syyllistäviä, välinpitämättömyyden kustannus kasvoi tarpeeksi suureksi. Parisuhderiitojen perusdynamiikka oli nyt saatu sukupolvien välille ja globaalille tasolle.

Taloustieteessä, ainakin Aallon piirissä, on muutenkin meneillään jonkinlainen ilmastoherätys, tai ainakin kapina autoja vastaan. Tammikuussa Aalto Economic Institute esitti Helsingin kaupungille pysäköinnin huomattavaa kallistamista.

Lokakuussa keinot olivat jo pykälän verran kovempia, kun AEI:n tutkijat ehdottivat liikenne- ja viestintäministeriölle polttoaineen myyntilupia. Talousteorian mukaista, mutta näin pitkälle eivät ole ehdotuksissaan menneet edes Yhdysvaltain valveutuneimmat college-aktivistit.

Ei siis ihme, että kun Olli Rehn EKP:n Suomen haarakonttorista kirjoitti keväällä Kanava-lehteen artikkelin, jossa kysyi, voisiko taloustiede helpottaa ilmastoahdistusta, hänen oma vastauksensa oli ehdottoman myönteinen.

Ehkä Thunbergista ei talousnobelistia vielä hetkeen tule, mutta voisiko Aallon valveutunut laitos ehdottaa hänelle vaikkapa kunniatohtorin arvoa. Ovathan hänen saavutuksensa vähintään yhtä kovat kuin Helsingin yliopistolla marraskuussa promovoidun Bruce Dickinsonin.