Feminismiä talouteen

Kun miettii stereotyyppistä ekonomistia, mieleen juolahtaa harmaapukuinen vanha mies, joka kertoo A-studiossa tylsään sävyyn alijäämästä ja bruttokansantuotteen tasosta. Anni Marttinen on kaikkea muuta.

SAK:n ekonomisti, podcast-juontaja ja intohimoinen tanssija Anni Marttinen on Suomen ensimmäinen feministinen ekonomisti. Mutta mitä tarkoittaakaan feministinen taloustiede?

“Feministinen taloustiede on taloustieteen koulukunta, jossa kysytään kysymyksiä, jotka keskittyvät sukupuolten väliseen epätasa-arvoon, mutta myös intersektionaaliseen feminismiin eli eri väestöryhmien välisiin epätasa-arvoasetelmiin”, Marttinen kertoo.

Neoklassisesta taloustieteestä feministinen taloustiede poikkeaa Marttisen mukaan siten, että siinä huomioidaan myös yhteiskunnan valtarakenteet.

“Lisäksi huomioidaan ihmisten kyvykkyydet, ei pelkästään mahdollisuuksia.”

Esimerkkinä feministisen taloustieteen kiinnostuksen kohteesta, jota neoklassisessa taloustieteessä ei huomioida, Marttinen käyttää palkatonta hoivaa ja sen laskemista bruttokansantuotteeseen. Uusiseelantilainen talousvaikuttaja ja feministisen taloustieteen äitihahmo Marilyn Waring kritisoi jo 80-luvun lopulla kirjassaan If Women Counted muun muassa sitä, miten pääosin naisten tekemä hoivatyö jää täysin talouden toimeliaisuuden mittareiden ulkopuolelle. Feministinen taloustiede ei siis ole missään nimessä mikään upouusi keksintö.

“Feministisessä taloustieteessä kiinnitetään myös huomiota siihen, ketkä tekevät taloustiedettä ja ketkä saavat rahoitusta. Lisäksi puhutaan vielä data gapeistä eli siitä, kuinka vähän meillä on ylipäätänsä tilastoja siitä, miten eri väestöryhmät ovat vaikuttuneita tietyille talouspoliittisille päätöksille. Olemme pitkään ajatelleet, että jos lasketaan valkoiseen mieheen kohdistuvat vaikutukset, se olisi yhtä kuin vaikutukset kaikkiin. Ei huomioida eriäväisyyksiä siinä, miten eri asiat vaikuttavat eri ihmisiin.”

Marttisen mukaan feministisen talouden ajattelun ytimessä on kasvun lisäksi myös hyvinvointi, mielenterveys sekä ilmasto.

“Pyritään turvaamaan jokaiselle hyvän elämän perusta ja laittamaan talous sellaiseen boksiin, jossa me ei myöskään ylikuormiteta meidän planeettaa”, hän selventää.

Marttinen on muun muassa Helsingin kaupungivaltuuston puheenjohtajan Fatim Diarran sekä tutkija Hanna-Kaisa Hoppanian kanssa mukana toteuttamassa Naisasialiitto Unionin sekä Turun yliopiston FEMTIE tasa-arvoa taloustietoon, feminismiä finanssipolitiikkaan -hankkeen feminististä talouskoulua. Yksi talouskoulun käsittelemistä teemoista on talouspolitiikan tasa-arvovaikutukset. Miten siis talouspolitiikalla voidaan toisaalta luoda mutta toisaalta myös heikentää tasa-arvoa?

“Samoilla keinoilla voidaan tehdä kumpaakin. Tasa-arvoa voidaan heikentää esimerkiksi niin, että leikataan jostain, joka osuu eniten vaikka naisiin, esimerkiksi kotihoidon tuesta.”

Marttisen mukaan kaikki päätökset siitä, mihin laitetaan rahaa, mistä leikataan ja mihin investoidaan, vaikuttavat tasa-arvoon. Juha Sipilän hallituksen politiikasta tehty Tasa-arvoa talousarvioon -selvitys antaa karun kuvan: leikkaukset osuivat kaikista vaikeimmin naisiin ja köyhimpiin.

Esimerkkinä Marttinen nostaa esiin nyt käytävän keskustelun hoiva-alan palkkatasosta. Hänen mukaansa yhteiskunnassa on piiloutunut oletus, jonka mukaan esimerkiksi hoitotyötä tekevillä naisilla on hoivavietti ja työtä tehdään kutsumuksesta sekä “pullakahvin voimalla”.

”Miesvaltaisessa teollisuudessa esimerkiksi lakkoilu tuntuu olevan jotenkin hyväksyttävämpää kuin hoiva-alalla. Hoitajathan olivat menossa lakkoon keväällä 2020, mutta korona iski eikä voitukaan enää lakkoilla. Hoitajien pitäisi tehdä sydämellä sitä työtä, kun taas teollisuudessa tehdään palkan takia”, Marttinen pohtii.

Feministisen talouden ajattelun ytimessä on kasvun lisäksi myös hyvinvointi, mielenterveys sekä ilmasto.

Nuoresta iästään huolimatta Marttisella on maine kivenkovana talousasiantuntijana. Mistä kiinnostus talouteen ja taloustieteeseen lähti?

“Tajusin jossain vaiheessa lukiossa, että talous vaikuttaa kaikkeen ja meihin jokaiseen. Ei voida tehdä sosiaalipolitiikkaa tai ilmastopolitiikkaa ilman, että ajatellaan talouspolitiikkaa.”

Marttinen kertoo istuneensa eturivissä lukion taloustieteen perusteiden kurssilla ja kyselleen opettajalta jatkuvasti kysymyksiä, aina siihen pisteeseen asti, että takarivistä alkoi kuulua turhautuneita huokauksia. Lopulta kurssin opettaja sanoi, että “Anni, meidän pitää mennä eteenpäin, sinun varmaan kannattaa hakea yliopistoon, jos haluat vastauksia näihin kysymyksiin”.

Tampereen yliopistosta valmistuttuaan Marttinen on ollut töissä niin Suomen Pankissa, Euroopan keskuspankissa kuin valtiovarainministeriössäkin ja viimeisimpänä SAK:ssa.

“Kun SAK:n paikka tipahti syliin, tiesin, että se oli ihan tehty minulle. Haettiin makroekonomistia, jonka osaamista on rahatalous, EU ja kauppapolitiikka, ja siihen päälle vielä some sekä mediaesiintymiset.”

“Olen kyllä saanut siellä ihan mennä ja rellestää, välillä vähän liiankin vapaasti. Ei ole tarvinnut olla sellainen harmaapukuinen ekonomisti!” Marttinen nauraa.

Marttinen on viime aikoina itse ollut paljon esillä mediassa. Hän kertookin, että lähiaikoina jokaiseen viikkoon on mahtunut useampi haastattelu.

“Siitä minä olen kyllä iloinen, että nykyaika on menossa siihen, että halutaan erilaista representaatiota. Siitä varmasti viesti on se, että minäkin olen päässyt paikkoihin ja olemukseni kiinnostaa.”

“Vielä haastatteluissa kysytäänkin, että ‘onko ollut haittaa että olet tuollainen räväkkä ja suorapuheinen?’. Ei varmaan ole, kun kaikki haluaa kuulla mun mielipiteen!” Marttinen naurahtaa.

Marttisen, kuten tuskin kenenkään muunkaan talousvaikuttajan, elämä ei tietenkään ole pelkkää analyysiä, tiedettä ja medialle kommenttien antamista. Vapaa-ajalla hän kertoo nauttivansa muun muassa ruoasta ja viinistä.

“Miehestäni ja ystävistä, bileistä, taiteesta, elokuvista, netflixistä, nukkumisesta, muodista, laulamisesta, musiikin tekemisestä, perheestä ja koirista”, hän jatkaa listaa.

"Ei voida tehdä sosiaalipolitiikkaa tai ilmastopolitiikkaa ilman, että ajatellaan talouspolitiikkaa."

Mistä hän sitten vielä haaveilee?

“Tällä hetkellä eniten haaveilen perheestä ja koiranpennusta, ne on päällimmäisenä. Ja siitä, että minulla on mahdollisuus käyttää ääntäni. Haaveilen kaikista projekteista ja mahdollisuuksista, missä pääsen ajamaan tätä minun visiotani ja feminististä talouspolitiikkaa.”

“Jos tuota olisi kysytty viisi vuotta sitten, olisin sanonut, että väikkäri, kirja, podcast ja niin edelleen. No kirja on tulossa ja podcast on jo, mutta kyllä nykyään enemmän haaveilen sellaisesta rauhallisesta ja nautinnollisesta elämästä, jossa voin tuota listaani toteuttaa.”

Feminismi on keskustelunaiheena vähintäänkin tunteita herättävä. Kun se tuodaan talouskontekstiin, on reaktio pahimmillaan hyökkäävä. Internetin anonyymeillä keskustelukanavilla, kuten Jodelissa tai Redditissä, palaute on paikoin hyvinkin negatiivista.

“Minusta tuntuu, että kun puhutaan f-sanasta, se on vähän kuin kirosana, joka aiheuttaa monissa ärsyyntyneisyyttä. Haluan mahdollisimman lempeästi yrittää avata sitä, että kun me puhutaan feminismistä, se on tasa-arvoa. Se ei tarkota sitä, että kaikki miehet on perseestä ja me vihataan miehiä tai halutaan, että miehet häviää tältä planeetalta – ei. Feminismihän on myös tasa-arvoa miehiä kohtaan.”

Marttisen mukaan feministinen taloustiede tuntuu olevan vaikeaa sisäistää juuri feminismin käsitteen väärinymmärryksen vuoksi.

“Keskusteluissa mennään usein siihen, että ‘kyllä miehilläkin on ongelmia, on köyhyyttä ja sairauksia’. Tottakai! Kaikilla on henkilökohtaiset ongelmansa, mutta ketään miestä ei syrjitä sukupuolen perusteella.”

Marttinen kannustaa myös kyseenalaistamaan monen virheellisen käsityksen taloustieteen objektiivisuudesta.

“Se, että uusliberaali tai neoklassinen taloustiede olisi täysin arvo-neutraalia, ei pidä paikkansa. Ne kysymykset, joita meitä kannustetaan esittämään, ja miten meitä kannustetaan ajattelemaan ja myöskin ne oletukset niistä raameista, eivät ne ole arvoneutraaleja”, Marttinen sanoo.

Feminismin ja feministisen taloustieteen kyseenalaistamisen ja vastustamisen lähteenä Marttinen pitää tiedon puutetta ja ymmärtämättömyyttä. Hän korostaakin koulutuksen roolin tärkeyttä. Opetuksessa tulisi Marttisen mukaan kannustaa ajattelemaan laatikon ulkopuolelta.

“Opetuksessa meille kerrotaan vain neoklassisesta taloustieteestä, vaikka meillä on paljon muitakin koulukuntia. Kun painotetaan vaan neoklassista, niin se muokkaa meidänkin ajatuksia. Kun valmistutaan, huomataan, että on muitakin koulukuntia, ja se tulee yllätyksenä.”

Itse haastattelu tapahtuu osuvasti Miina Sillanpään päivänä. 1900-luvun alkupuolella Sillanpää oli mukana ajamassa avioliittolakia, jonka hyväksymisen myötä naiset pääsivät ensimmäistä kertaa miehen holhouksen alta pois. Kyseinen laki tuli voimaan vasta vuonna 1930.

“Naisilla on ollut holhousvapaa elämä vasta sata vuotta. Kun muistetaan, kuinka lyhyt se naisen vapauden historia on, niin on ihan järkyttävää, että ajatellaan, mihin sitä feminismiä enää muka tarvitaan?”

Feministisen taloustieteen tavoitteena on pyrkimys hyvinvointiin ja talouskasvu on toissijaista. Hyvinvoivaa taloutta voidaan kuitenkin pitää yhtenä hyvinvoinnin lähteenä. Miten siis saavutetaan tasapaino siinä, että laitetaan hyvinvointi talouskasvun edelle, mutta kuitenkin ylläpidetään tervettä taloutta esimerkiksi hillitsemällä holtiton velkaantuminen?

“Kenelle talous on? Mitä se edes on? Me pidetään sitä jonain jumalana, me pelätään sitä ja kun koitetaan tehdä jotain muutoksia, pelätään, että kohta se romahtaa ja meiltä kaikilta menee työ ja hyvinvointi ja tulee nälänhätä ja köyhyyttä.”

Marttinen löytää tästä ongelman ytimen: “Minkä takia meillä on talousjärjestelmä, joka ei palvele meidän hyvinvointia, kun me ollaan rakennettu tämä järjestelmä nimenomaan palvelemaan meidän hyvinvointia?”

“Se, että ajatellaan jatkuvan bkt:n kasvun tuottavan meille hyvinvointia tai että talouden täytyy kasvaa ja julkisen talouden täytyy olla jatkuvassa tasapainossa, eikä me saada velkaantua tai kaikki romahtaa, on ajattelutapa. Tämä ajattelutapa aiheuttaa meille sen, että meidän ilmasto tuhoutuu, meillä on köyhyyttä ja valtavia tuloeroja ja 1 prosentti rikastuu, kun muut köyhtyvät.”

“Jos nyt ajatellaan vaikka niin, että kaikki haluaisivat hyvinvointia ja asiat olisivat hyvin, niin sittenhän me pystyttäisiin muuttamaan tämä järjestelmä. Nyt ollaan niin fiksaantuneita bkt:hen, koko meidän järjestelmähän pyörii sen ympärillä. Jos Suomen bkt laskee, niin se on sitten isompi kriisi kuin se, että meillä on työttömiä, väkivaltaa tai rasismia”, Marttinen pohtii nykyistä käsitystä taloudesta ja hyvinvoinnista.

"Minkä takia meillä on talousjärjestelmä, joka ei palvele meidän hyvinvointia, kun me ollaan rakennettu tämä järjestelmä nimenomaan palvelemaan meidän hyvinvointia?"

Koska investoinnit hyvinvointiin tulee jotenkin rahoittaa, on luonnollista, että velkaantumisesta ja budjetoinnista keskustellaan feministisessäkin taloustieteessä. Marttinen kuitenkin korostaa niidenkin olevan heijastus arvoista.

“Jos haluaisimme investoida paljon siten, että meillä olisi vaikka perustulo ja kompensoida hiilipäästöt, niin siihen tarvitaan rahaa. Meillä on miljardöörejä niin paljon, että tarvittaisiin muutama miljardööri ja niiden varallisuus, ja voitaisiin pelastaa maailma vaikka ilmastokriisiltä.”

Jos kaikkia varoja ei kerätä miljardööreiltä tai yrityksiltä, on ne kerättävä muualta. Marttinen huomauttaa, että kaikki budjettipäätökset, kuten esimerkiksi Suomen hävittäjähankinnat, ovat arvovalintoja. Hän myös korostaa sitä, ettei hän ole holtittoman velkaantumisen kannalla. Suurien investointien rahoittamiseen on monia vaihtoehtoja velanoton lisäksi, kuten esimerkiksi globaali varallisuusvero.

“Ei ole hyvä velkaantua holtittomasti, mutta kaikki ekonomistit tietävät, että me olemme nollakorkomaailmassa ja meillä on keskuspankki, joka tekee kaikkensa pitääkseen rahoitusolot suotuisina. Lisäksi meillä on maailmanpankki ja IMF, jotka sanovat, että nyt pitää elää kuin ei olisi budjettikuria ja pitää elvyttää.”

Marttisen mukaan koko järjestelmän viesti on laittaa hyvinvointi edelle.

“Kun puhun feministisestä taloudesta, olen valtavirtaa. Osa ihmettelee, että mihin talous on oikein menossa ja miksi velkaannutaan. En nyt halua sanoa, että ne ei tiedä mistään mitään, mutta se maailma on jäämässä unholaan.”

Anteeksipyytelemätön, rohkea ja täysin omanlaisensa meininki tekee Marttisesta raikkaan tuulahduksen suomalaiseen talousmaailmaan. Pettämättömän oloisen itsevarmuuden lähteestä kysyttäessä Marttinen kuitenkin hiljenee miettimään. Lopulta hän huudahtaa: “En mä tiedä!”

Marttinen kuitenkin uskoo, että asialla on paljon tekemistä kotikasvatuksen ja etenkin hänen isäsuhteensa kanssa.

“Isä toitotti minulle ja siskolleni kuin mantrana, että ‘älä anna kenenkään jätkän pompottaa sinua, kukaan mies ei ole parempi kuin sinä’, ja se on jäänyt päähän tosi vahvasti.”

“Ja ihan varmaan se, että olen ihan lapsesta asti kuunnellut Beyoncéa! Tottakai kun kuluttaa koko ajan sellaista ‘I’m flawless’ -sisältöä, niin sen asenteen sisäistää”, Marttinen jatkaa.

Lisäksi Marttinen nostaa esiin hänelle rakkaan tanssiharrastuksen.

“Se on itseilmaisua, ja ehkä sieltäkin sitä itsevarmuutta tulee. Olen tottunut katsomaan itseäni peilistä joka päivä monta vuotta. Se on myös keino käsitellä kaikenlaisia tunteita ja tanssi myös voimaannuttaa. Siinä pääsee kiinni omaan liikekieleen ja on läsnä oman kehon kanssa. Se on myös väline tutkia omaa seksuaalisuutta ja roolia naisena.”

Vaikka Marttisen talousosaaminen on kiistatonta, harmillisen usein keskitytään siihen, miltä hän näyttää, sen sijaan että kuunneltaisiin, mitä hän sanoo. Pelottaako Marttista koskaan, ettei häntä oteta tosissaan, koska hän on niin avoimesti erilainen ekonomisti? Vastaus on selkeä: “Ei.”

“Miksi minua ei otettaisi tosissaan, kun olen todella asiantunteva, minulla on fiksuja ja kyseenalaistavia kommentteja ja olen tehnyt ihan hemmetisti työtä. Mitä väliä sillä on, minkälainen jakku minulla on tai mitä teen vapaa-ajalla? Täytyy olla todella jumittunut omaan pieneen maailmaansa, jos ajattelee, ettei minua voi ottaa tosissaan”, Marttinen summaa.