Epäonnistumisen pelosta

Pelkään epäonnistumista erityisesti tilanteissa, jotka vaativat esiintymistä. Koen onnistuneeni opettamisessa tai tieteellisen esityksen pitämisessä, kun tunnen yleisön olevan jollain tavalla mukana esityksessä ja kulkevan kanssani yhdessä samaan suuntaan. Aika nopeasti huomaa, ovatko  ihmiset kiinnostuneita vai eivät. Tunnen epäonnistumisen tunnetta, kun ihmiset näyttävät pettyneiltä minuun. Esiintymiseen liittyy aina satunnainen elementti eikä hetkeä pysty kelaamaan taaksepäin tai korjaamaan. Valmistaudun ennen esiintymistä todella pitkään ja minulle on erittäin epämiellyttävä tilanne, jos minut pakotetaan yhtäkkiä tekemään jotain, mihin en ole ehtinyt valmistautua. Opetuksessa haluan olla täysin sen alan asiantuntija, josta olen puhumassa, koska on hirveää joutua puhumaan vieraasta aihealueesta tai asiasta, jota ei ole itse täysin sisäistänyt. Aloin luennoida kursseja kaksi vuotta ennen valmistumistani diplomi-insinööriksi. Kokemattomuuteni takia koin epäonnistuvani opettajana viikko toisensa jälkeen, mikä oli todella stressaavaa. Epäonnistumisen pelko jäi vaivaamaan myös kokemuksen karttuessa. Vaikka mikään ei dramaattisesti muuttunut, oli iso henkinen askel, kun väittelin tohtoriksi. Tuli sellainen olo, että nyt oikeasti osaan nämä asiat ja minulla on jotain annettavaa myös muille ihmisille.

Eeva Vilkkumaa
Tieto- ja palvelutalouden laitoksen apulaisprofessori