Catchbox murtaa jään

Leikkisä tyynymikrofoni mahdollistaa moniäänisemmän keskustelun purkamalla jännittynyttä ilmapiiriä.

Erään luennon keskusteluosiolla opiskelijakaverukset huomasivat, kuinka hankalaa ja vaivaannuttavaa mikrofonin kuljettaminen salissa puhujalta toiselle on. Miten paljon helpompaa olisikaan, jos mikrofonia voisi heitellä luentosalin poikki. Elettiin vuotta 2012, kun idea Catchboxista, langattomasta ja heiteltävästä mikrofonista, syntyi.

Startupin perustajajäsenet Pyry Taanila, Timo Kauppila ja Mikelis Studers tapasivat toisensa Aalto yliopiston Design Factoryn keittiössä. Heitä yhdisti mielenkiinto tuotekehitykseen sekä halu perustaa oma yritys. Tutustumista seurasi liikeidean ideointi, ja lopulta hyvä tiimidynamiikka sinetöi kolmen kaveruksen yhtiökumppanuuden.

Perimmäinen ajatus Catchboxin taustalla nojaa ihmisten motiiveihin osallistua yleisötapahtumiin. Nykyteknologia tarjoaa mahdollisuuden nopeaan tiedonhakuun, sillä tieto on verkossa helposti kaikkien saatavilla. Luennoille tai tapahtumiin osallistumisen pohjimmainen syy on yksiulotteisen tiedonhaun sijaan verkostoituminen ja keskustelu. Työkalut vuorovaikutuksen luomiseksi olivat kuitenkin Taanilan mukaan rajalliset. Hän huomauttaa, että nimensä mukaisesti lavamikrofonia ei ole tarkoitettu keskusteluosuuksia varten, vaan lavalle yksilöesiintymiseen.

Taanila kuvaa tuotettaan “mustan ja sieluttoman kapineen” vastakohdaksi. Tämä kuvaus tavallisesta mikrofonista on osuva erityisesti julkista puhumista pelkäävän mielessä. Catchbox onkin suunniteltu madaltamaan kynnystä tarttua mikkiin. Mikrofoni on pehmeän kuution muotoisen suojakuoren sisällä niin, että mikrofonia heitellessä ei tarvitse pelätä sen vahingoittamista tai toisen ihmisen satuttamista. Pehmeää tyynymäistä mikkiä voi rutistaa sylissä, jos puhuminen jännittää. Suojakuorta valmistetaan eri väreissä, kuten kirkkaan sinisessä, pinkissä ja vihreässä.

Idean muodostuttua Taanila, Kauppila ja Studers rakensivat ensimmäisen prototyyppinsä muutamassa päivässä. Paranneltu versio valmistui viikossa.

“Ensimmäinen jesariin paketoitu prototyyppi näytti ihan kamalalta, mutta siitä kuului ääni ja se toimi jotenkin”, Taanila muistelee yrityksensä alkuaikoja.

Tavallinen mikrofoni pitää ikävää ääntä tippuessaan, mutta Catchbox on patentoinut teknologian, joka keskeyttää radiolähetyksen mikin ollessa ilmassa – ikävää korvissa humisevaa ääntä ei siis synny mikrofonin liitäessä luentosalin läpi.

Catchbox ei  kerännyt rahoitusta yksityiseltä sektorilta, vaan sai muun muassa Keksintösäätiöltä ja Tekesiltä avustusta liikeidean edistämiseen. Applikaatio- ja digi-intensiivisellä startup-aikakaudella fyysiselle tuotteelle oli Taanilan mukaan aluksi vaikea saada ymmärrystä – ja siten myös rahoitusta. Taanila kertoo, että Catchbox on rakennettu “kengännauhabudjetilla.”

Taanila kokee, että fyysisen tuotteen kehittämisessä on enemmän haastetta digitaaliseen tuotteeseen verrattuna. Toimivan tuotteen luomisen lisäksi on rakennettava koko tuotantoketju, suunniteltava komponentit sekä mietittävä materiaalit ja logistiikka. Lisäksi Catchbox on ensimmäinen laatuaan ja kehitetty nollasta, joten tiimi ei voinut suunnitteluprosessissa ottaa muista tuotteista mallia.

“Emme voineet lentää toisen vastaavan tuotteen siivellä”, Taanila summaa.

“Luennoille tai tapahtumiin osallistumisen pohjimmainen syy on yksiulotteisen tiedonhaun sijaan verkostoituminen ja keskustelu.”

Olennaista Catchboxin kasvun kannalta oli alkuvaiheessa saatu näkyvyys. Tiimi lähetti vuoden ajan Catchboxin prototyyppejä koekäyttöön eri tapahtumiin ja potentiaalisille asiakkaille ympäri Suomea. Markkinointi oli edullista ja tehokasta: nuori startup sai elintärkeää näkyvyyttä ja ruutuaikaa, kun esimerkiksi Ylen paneelikeskusteluissa käytettiin heiteltäviä mikrofoneja. Värikäs ja leikkisä mikki erottui tapahtumissa selkeästi ja Catchbox herätti ihmisten kiinnostuksen ennen kuin tuote oli edes viety markkinoille. Ensimmäinen tuotantoerä valmistettiin lopulta onnistuneen joukkorahoituskampanjan avulla, jonka jälkeen tuotteita myytiin asiakkaille ennakkoon.

Vaikka Catchbox toteuttaa Aallon poikkitieteellistä ideaa parhaimmillaan, on poikkitieteellisyys tuonut myös haasteita. Koska tiimin jäsenten taustat ovat hyvin erilaiset, on erityisen tärkeää oppia kuuntelemaan muita ja asettua toisen rooliin. Taanila on teollinen muotoilija, Kauppila tuotantotalouden opiskelija ja Studers sähköinsinööri. Yhtiökumppaneiden tiimidynamiikkaa Taanila vertaakin parisuhteeseen:

“On ylämäkiä ja alamäkiä. Tärkeintä on rehellisyys, avoimuus ja luottamus.” Yrityksen teknologiajohtaja Studers asuu Latviassa, jossa myös Catchboxin tehdas sijaitsee. Niinpä kyseessä on myös etäsuhde. Tiimi on päivittäin yhteydessä toisiinsa puhelimitse tai Skypen välityksellä. Ruudun läpi viestiminen kuitenkin vaikeuttaa Taanilan mukaan asioiden hoitamista, sillä nyanssit puheessa ja eleissä jäävät aistimatta.  

Suomi on ollut Catchboxille hyvä testikenttä, sillä suomalaiset ovat esimerkiksi amerikkalaisiin verrattuna varautuneita puhujia.

“Jos tuotteemme toimii Suomessa, sen on pakko toimia muualla”, Taanila muistelee ajatelleensa, kun tuotetta lähdettiin viemään ulkomaille.

Markkinat Suomessa ovat Taanilan mukaan siitä huolimatta liian pienet Catchboxin tyyliselle niche-tuotteelle. Catchboxin asikkaat sijaitsevatkin ympäri maailmaa muun muassa Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Aasiassa ja Australiassa. Tätä nykyä Catchboxin suurimpiin asiakkaisiin kuuluvat muun muassa Facebook ja Google. Tulevan vuoden aikana startupilla on suunnitelmissa laajentaa myyntiään Japaniin ja Koreaan. Nyt jos koskaan on erityisen tärkeää, että avoimia keskusteluyhteyksiä syntyy kaikkialla.