Vuosi, jona sanoin enemmän "ei"

Mahdollisuuksia ja kokemuksia pursuavassa elämässä kieltäytyminen ja poisjättäytyminen voi olla hankalaa, kirjoittaa Katariina Helin.

Tein puolitoista vuotta sitten uudenvuodenlupauksen. Lupasin, että sanon enemmän “ei”. “Ei” asioille, joita en oikeasti halunnut tehdä, “ei” tapaamisille, joihin en halunnut mennä, “ei” ihmisille, jotka veivät energiaani. Tuntui vaikealta kieltäytyä. Kieltäytymisen jälkeen olo tuntui kuitenkin vapautuneelta, ja pystyin keskittymään asioihin, joita halusin oikeasti toteuttaa.

Opiskelijapiireissä on helppo innostua monelaisesta toiminnasta. Yliopistoelämä on oma, ennenkokematon ja hetkessä ohimenevä kuplansa. Meille on kerrottu, että opiskelijaelämää muistellaan myöhemmin kaihoten, joten kannattaa ottaa siitä kaikki irti. Ja niin me otamme: elämme täysillä, järjestämme tilaisuuksia, tapahtumia, ylläpidämme perinteitä, luomme uutta, ja samalla opiskelemme täyttä häkää.

Yliopistomme tekemässä AllWell-kyselyssä paljastui, että viidesosa opiskelijoista on burnoutin partaalla. Opiskelemme maan parhaimmassa yliopistossa muiden huippuopiskelijoiden kanssa, vapaa-aikamme täyttyy opiskelijajärjestötoimista, osa työskentelee tai perustaa omaa yritystään. Monenlaiseen toimintaan sitoutuminen saattaa kostautua henkisenä loppuunpalamisena. Yliopistolla on toki iso vastuu sujuvan opiskelun mahdollistajana. Opinnot pitää pystyä suorittamaan ennalta määritetyssä ajassa, kurssien työtaakan pitää olla kohtuullinen ja oikeassa suhteessa saataviin opintopisteisiin, eikä raskaita kursseja tule laittaa päällekkäin samaan periodiin. Mutta myös opiskelijoilla on vastuu omasta hyvinvoinnistaan.

“Ein” sanominen voi aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa. Parhaillaan yliopistossa opiskelevaa sukupolvea leimaa FOMO-ilmiö, eli “fear of missing out”. Sosiaalinen media lisää tätä tunnetta, sillä siellä joku on aina tekemässä jotain hauskaa ja mieletöntä. Kukapa edes laittaisi profiiliinsa kuvia tylsistä tilanteista, joita ei muutenkaan halua esitellä.

Kieltäytyminen vaatii rohkeutta ja uskallusta, luottoa itseensä ja siihen, että tietää, mitä haluaa. “Ein” sanominen auttaa keskittymään itselleen tärkeimpiin asioihin ja ihmisiin. Onko kieltäytyminen itsekästä? Ei, sillä silloin jaksaa paremmin, ja on paremmin läsnä levänneenä. Kieltäytymisessä parasta on, että silloin on tilaa vastata reilusti “kyllä” niille asioille, joita oikeasti haluaa tehdä. Samalla omat arvot ja tavoitteet kirkastuvat, kun tekee sitä, mitä oikeasti haluaa.

Kirjoittaja on neljännen vuoden taloustieteen opiskelija, KY-aktiivi ja AYY:n hallituksen jäsen.