Vallan hinta naiselle

Naiseus ja naisellisuus eivät kuulu perinteiseen vallan kuvastoon. Feministit ovat kautta aikojen pyrkineet uudistamaan tätä harmaata käsitystä, mutta yhteiskuntarakenteisiin sidotut valtakäsitykset ovat kinkkisiä romuttaa. Kylterin toimittaja Aleksandra Vučinić pohtii sukupuolittuneen vallan tilannetta kotona, töissä ja politiikan pelikentällä.

I Vallan määritelmä

”In historical periods when women had considerable power (there have been some), they never united against men. Nor it is conceivable they would. Men’s need to dominate women may be based in their own sense of marginality or emptiness; we do not know its root, and men are making no effort to discover it. But men’s long-standing war against women is now, in reaction to women’s movements across the world, taking on a new ferocity, new urgency and new veneers.” – Marilyn French: "The war against women"

Aloittakaamme vallan merkityksestä. Vallan muodot ovat muuttuneet läpi historian, mutta yksi vallan ilmestymä on pysynyt ajankohtaisena — valta tehdä, mitä haluaa. Valta käydä missä haluaa, syödä mitä haluaa sekä huolehtia omasta terveydestä ja läheisistä. Valta nähdään maskuliinisena asiana, sillä miehet ovat perinteisesti olleet vallan kahvassa patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Vaikka valta ei välttämättä ole rahaa,  tie taloudelliseen riippumattomuuteen on kulkenut käsi kädessä vallan lisääntymisen kanssa. Yhteiskunta, joka arvostaa taloudellista tuottoa kaiken muun edellä, on kannustanut sekä miehiä että naisia pyrkimään sellaiseen asemaan, jossa heidän arvonsa määräytyy juuri sen kyvyn perusteella. Kapitalistisen hierarkian huipulla odottavat samankaltaiset palkinnot kuin sateenkaaren päässä.  

II Naisen valta historiassa ja nyt

Läpi historian naisten tekemä työ on ollut näkymätöntä, mutta välttämätöntä. Piilotyö viittaa tässä yhteydessä kotityöhön, josta ei virallisesti makseta palkkaa, ja jonka keskiössä on lasten kasvattaminen ja kodista huolehtiminen. Toisaalta, naisilla on ollut valtaa lasten kasvatuksessa vaikuttamalla heidän psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiinsa. Lasten hyvinvointi ei kuitenkaan tuota taloudellista voittoa siinä hetkessä, kun lapset ovat lapsia, joten sillä ei vallan näkökulmasta ole arvoa. Meidän pitää siten palata lähtöruutuun.  

Naisten vapaaehtoinen lapsettomuus, eli tietoinen päätös olla hankkimatta lapsia, voi osittain johtua siitä, että naisten halu päästä kapitalismin huipulle kannustaa nimenomaan omaksumaan miesten luomia vallan arvoja. Maailmasta puuttuu edelleen työkaluja, joilla naiset voivat yhdistää uran ja perhe-elämän. Maailman mennessä niin sanottuun ”parempaan suuntaan”, ajatuksiin ja yhteiskunnan rakenteisiin sidotut sukupuoliroolit istuvat vielä tiukassa, kuten nähdään esimerkiksi perhevapaiden ja kotitöiden epätasaisesta jakautumisesta sukupuolten välillä.  Tilastokeskuksen mukaan naiset käyttivät vuonna 2020 keskimäärin päivittäin kotitöihin aikaa 3 tuntia 15 minuuttia, eli 37 minuuttia enemmän kuin miehet. Muualla maailmassa ero on oletettavasti suurempi.

Median luoma girl boss -hahmo pystyy kaikkeen, mihin mieskin pystyy.

Naisten voimaantuminen on tuonut naisille halun, tai jopa pakkomielteen näyttää maailmalle pystyvänsä kaiken. Median luoma girl boss -hahmo pystyy kaikkeen, mihin mieskin pystyy. Olisi kuitenkin hyvä kysyä, tekevätkö edes kaikki miehet saman verran kuin naiset? Jos naiset tekevät enemmän kotitöitä sekä samoja työtunteja kuin miehet ja kantavat vastuun lasten synnyttämisestä, kyse ei ehkä ole siitä, etteivät naiset pysty samaan kuin miehet, tai etteivät he tekisi tarpeeksi. Väärän uskomuksen syöttäminen naisille siitä, että tekemällä enemmän kuin miehet voidaan saavuttaa tasa-arvo, ei tule edistämään tavoitetta, vaan lisäämään paineita naisille. Yhteiskunnan kannustimet ohjaavat naisia voimaantumaan, mutta myös ylikuormittumaan paitsi kotona, myös kapitalismin oravanpyörässä. Naisten harjoittama valta vaatii uudistuksen. Valtaa ei saavuteta tekemällä juuri sitä, mikä hyödyttää vallanpitäjiä.  

Feminismin ensimmäinen aalto hankki naisille oikeuden äänestää sekä kannusti naiset kouluttautumaan. Kouluttautuminen oli ollut naiselle tavoiteltava asia. Idylli 1950-luvun kotivaimon arkkityyppistä yleistyi toisen maailmansodan jälkeen. Naisten, jotka tekivät miesten työt miesten sotiessa, oletettiin palaavan kotiin tekemään feminiinisempia töitä. Yhdysvaltojen kylmä sota Neuvostoliittoa vastaan suhtautui naisiin työkaluina, jotka loivat täydellistä ydinperheen mielikuvaa. Todellisuudessa naiset olivat enemmän huolissaan seurustelumarkkina-arvostaan kuin oman elämän edistämisestä uralla. Betty Friedan esittelee kirjassaan "The Feminine Mystique" tilastoja, joiden mukaan korkeakoulutettujen naisten osuus tippui vuoden 1920 47 prosentista vuonna 1958 35 prosenttiin. Samankaltaista muutosta ei ole tapahtumassa tällä hetkellä, mutta joidenkin naisten haluttomuudella osallistua oravanpyörään on yhtäläisyyksiä menneeseen.

Kotityttöystävä on termi, joka yleistynyt viimeisen kahden vuoden aikana ja joka tarkoittaa kaikkea sitä mitä kotivaimokin, mutta ilman laillista sitoutumista kummaltakaan osapuolelta. Olen törmännyt Internetissä riittävän määrään näkemyksiä siitä, kuinka naiset ja tytöt eivät ole kiinnostuneita älyllisistä pyrkimyksistä. Kyse ei ole siitä, etteivätkö he olisi älykkäitä, vaan he tekevät tietoisen päätöksen vetäytyä ja keskittyä feminiinisempiin aktiviteetteihin. Molemmat ilmiöt, sekä 1950- että 2020-luvuilla, linkittyvät suureen kollektiiviseen traumaan. Koronan sekä liikkumiskiellon seurauksista mielenterveysongelmiin tullaan vielä puhumaan pitkään. Yhdestä asiasta ei kuitenkaan ole kiistaa – ihmiset pelkäsivät henkiensä puolesta. Kotivaimot ja kotityttöystävät etsivät, silloin sekä nyt, suojelua ulkomaailmasta keksimällä itselleen elämän tarkoituksen leivonnaisista ja puhtaista ikkunalaseista. Ilmiössä on kyse naisten luovuttamisesta: he eivät osallistu yhteiskunnan asettamiin mieskeskeisiin vaatimuksiin. Tämäkään ei ole ratkaisu, vaan avunpyyntö. Naiset yrittivät lievittää paineita 1950-luvulla juomalla alkoholia tai ottamalla rauhoittavia aineita. Jos maailma on edistyneempi paikka verrattuna siihen, mitä se oli 70 vuotta sitten, miksi palataan tilanteeseen, joka ei selkeästi silloinkaan toiminut?

III Vastarinta

Naisten miesvaltaisilla aloilla saama jalansija on herättänyt vastarintaa. En tiedä, olisinko itsekään iloinen, jos joku yrittäisi ottaa minulta pois jotakin, mikä ikiaikojen on itsestään selvästi ollut minun. Sen sijaan, että naisten tasavertaisen aseman parantaminen nähtäisiin kaikille hyödyllisenä asiana, moni on kääntänyt selkäänsä muutokselle vedoten esimerkiksi sen perusteettomuuteen.  

Ignorantin suhtautumisen tasa-arvokysymyksiin voi nähdä liittyvän anti-intellektualismiin. Kirjoja lukee entistä harvempi, eikä tutkimustuloksia uskota. Andrew Tate on kärjistetty esimerkki siitä, kuinka vallan saavuttaminen mieskeskeisessä yhteiskunnassa voi äärimäistapauksissa tapahtua naisten kustannuksella. Taten bisnesmalli on pyramidihuijaus, joka sen lisäksi, että itsessään ei tuota mitään lisäarvoa maailmalle, perustuu naisten hyväksikäyttöön. Tate on pidätettynä ihmiskaupasta, raiskauksesta sekä järjestäytyneen rikollisryhmän perustamisesta. Kaikista julkisesti saatavilla olevista todisteista huolimatta Taten fanikunta löytää tapoja puolustaa häntä. Taten kaltaiset hahmot piilottavat haitallisia neuvoja toksisen maskuliinisuuden taakse miesten voimaantumisen nimissä yhteiskunnassa, joka on muka unohtanut heidät. Tällaiset hyödylliset neuvot voi kerätä yhteen lauseeseen: ”Käy salilla ja tienaa rahaa”.

Edes kaikki maailman Lamborghinit eivät tule pelastamaan niitä miehiä, jotka ovat entuudestaan vieroksuneet itseään ja oman elämänsä tarkoitusta.

Osasyy Taten suosioon piilee Internetin maailman luomissa kannustimissa. Ääriajatukset saavat eniten huomiota myös tasa-arvokysymyksissä, eikä algoritmilla ole moraalista kompassia. Taten yksi tärkeimmistä pyrkimyksistä on matrixin pakeneminen. Se lienee entistä vaikeampaa nykyään, sillä hän ei pakene edes omasta sellistään vankilassa. Termi viittaa Matrix-elokuvasarjaan, jossa hahmot yrittävät paeta asetelmaa, jossa he elävät väärässä todellisuudessa ja ylempi tahto pyörittää esitystä. Tate sukeltaa vielä syvempään siihen mitä hän yrittää paeta, keskittymällä nimenomaan materialistisiin omistuksiin, joita tämä yhteiskunta arvostaa. Edes kaikki maailman Lamborghinit eivät tule pelastamaan niitä miehiä, jotka ovat entuudestaan vieroksuneet itseään ja oman elämänsä tarkoitusta. Naiset valitettavasti kokevat Taten haitallisen sanoman seurauksia oikeassa maailmassa Internetin lisäksi. Yksi reaalimaailman ja suoraviivainen seuraamus Taten hokemista sanomista ilmenee peruskoulun pojan haluttomuutena kuunnella naisopettajaa hänen sukupuolensa takia, kuten Anna Fazackerley toteaa artikkelissaan “‘Vulnerable boys are drawn in’: schools fear spread of Andrew Tate’s misogyny”. Yksittäistapauksenakin nuorien poikinen asenteiden muutos seksistiseen suuntaan on pelottava. Tärkeää tässä on muistaa, että miesten vastarinta on seurausta miesten havaitsemasta naisten vallan noususta.

IV Naisjohtajat

Tutkimustulokset kertovat, että naiset koetaan epämiellyttävämmiksi verrattuna identtisesti kuvattuihin miehiin, kertoo Journal of Applied Psychologyssa 2007  julkaistu tutkimus “Why are women penalized for success at male tasks?”. Lisäksi tutkimuksessa todetaan, että naisia pidetään vähemmän haluttuina pomoina. Se, mikä kyseisen tutkimuksen mukaan tekee naisista vähemmän pidettyjä pomoja, on puute havaitussa yhteisöllisyydessä, johon kuuluu tutkimuksen mukaan esimerkiksi vanhemmuus. Äitiys voi kuitenkin olla hyödyksi urapolkuaan kulkevalle naiselle, sillä yhteisölliset naispomot havaittiin lopulta toivotummiksi miespomohin verrattuna. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan selvittämään, mitä kaikkea voidaan laskea yhteisölliseksi (englanniksi communal) äitiyden lisäksi. Tutkimuksen perusteella, kun naiset ovat menestyneitä johtoasemissa, sukupuoliroolien rikkominen aiheuttaa negatiivisia reaktioita alaisissa. Lopputuloksena naisten onnistuminen ja pärjääminen miesten kanssa samalla tasolla ei riitä. Jotta naiset saisivat saman kohtelun alaisiltaan, heiltä vaaditaan tasapainottelua kompetenssin ja yhteisöllisyyden välillä.  

Kun Seiska julkaisi salakuvan Marinin takapuolesta, koko kansa sai kunnian osallistua pääministerimme esineellistämiseen.

Voisin listata kymmeniätuhansia tutkimuksia ja kirjoittaa rajattomasti tekstejä siitä, kuinka asiat eivät ole niin hyvin, kuin mitä suuri osa yhteiskuntamme jäsenistä ajattelee. Suomalaiset naispoliitikot, kuten pääministeri Sanna Marin, kokevat tytöttelyä, naisvihaa, ja pätevyyden kyseenalaistamista sukupuolensa takia. Meidän pitäisi pystyä antamaan kritiikkiä poliitikoille tuomatta heidän sukupuoliaan osaksi keskustelua. Kun Seiska julkaisi salakuvan Marinin takapuolesta, koko kansa sai kunnian osallistua pääministerimme esineellistämiseen. Millä tavalla pääministerin keho liittyy hänen harjoittamaansa politiikkaan? Toisaalta, hyvillä istumalihaksilla pärjää pitkissä kokouksissa.

Nykyinen naishallituksemme on myös saanut lempinimekseen huulipunahallitus. Nimityksen tarkoitus on halventaa ja alentaa naisten valta-asemaa, eikä suinkaan antaa rakentavaa kritiikkiä paremman politiikan harjoittamiseksi. Lukuisista asiattomista kommenteista päätellen naisten valta-asema herättää epämukavuutta, epäluuloa ja epäuskoa, eikä levottomuutta osata perustella muulla kuin tyhjään perustuvilla tekosyillä. Esimerkiksi ”naiset ovat emotionaalisempia kuin miehet” -argumentti viittaa naisten kuukautiskiertoon ja niistä aiheuttaviin hormonaalisiin muutoksiin heikkoutena, jonka perusteella naisista ei ole päteviksi johtajiksi. Kritisoijat kuitenkin unohtavat mainita miesten kyvyttömyyden keskustella vapaasti omista tunteista yhteiskunnassa, joka näkee sen heikkoutena – tai ainakin niin miehet luulevat. Vuosikausien ajan tukahdutetut tunteet, jotka piiloutuvat vahvan ulkokuoren takaa, tulevat joka tapauksessa pinnalle, ehkä jopa naisvihamielisinä kommentteina. Pahimmassa tapauksessa turhaan aiheuttuneina sotina, koska yhtäkään sotaa nainen ei vielä aloittanut.

V Kuukautiskierto

Vuorokausirytmin mukaan menemme nukkumaan, teemme töitä ja suunnittelemme päivämme. Se auttaa meitä säätelemään kehon lämpötilaa, ruoansulatuskanavaa ja vapauttamaan melatoniinia syväunen saavuttamiseksi. Vuorokausirytmin lisäksi naisia ohjaa infradiaaninen rytmi, joka linkittyy kuukautisiin. Miehet seuraavat vain vuorokausirytmiä, jolloin he hyötyvät siitä, että tekevät, syövät tai ylipäätään toimivat samalla tavalla päivästä toiseen. Naisten infradiaaninen rytmi kestää keskimäärin 28 päivää ja on jaettu neljään eri vaiheeseen: follikulaarinen vaihe (7-10 päivää), ovulaatio (3-4 päivää), luteaalivaihe (10-14 päivää) ja menstruaatio (3-7 päivää). Jokaisessa vaiheessa naisten hormonaaliset tasot muuttuvat, jolloin muutokset tapahtuvat avioissa, ruuansulatuskanavassa, immuunijärjestelmässä, kehon mikromeissa, stressin säätelyjärjestelmässä ja lisääntymisjärjestelmässä. Nämä muutokset vaikuttavat muun muassa energiatasoihin ja kommunikaatiotaitoihin, jotka vaikuttavat merkittävästi työelämässä suoriutumiseen.

Oman elämän suunnittelu kuukautisrytmin mukaan on haasteellista, sillä harva elämän velvollisuuksista tukee sitä. Luentoja ei voi siirtää tai esitelmiä ei voi kovinkaan helposti olla pitämättä, vaikka omat energiatasot olisivat pohjamudissa. Alisa Vitt toteaa kirjassaan “Woman Code” tämän tarkoittavan, että suurin osa kohdullisista elää omaa biologista rytmiään vastaan. Itsensä syyttäminen oman jaksamisen puutteesta voi johtaa kuukausittaiseen sykliin, johon liittyy häpeää ja alivertaisuuden tunnetta. Olisi siis tärkeää erottaa, milloin oman kehon rajat tulevat vastaan, ja sitä kautta vähentää itsekritiikkiä.  

Mitä pidemmälle yhteiskunta edistyy ja mitä enemmän naisia päätyy yliopistoihin sekä sitä kautta työelämään, sitä olennaisemmaksi naisten kuukautisrytmin huomiointi tulee. Kuukautisrytmin noudattaminen on merkityksellistä, koska kehon viestien sivuuttaminen voi johtaa nopeammin burnoutiin ja sitä kautta jopa työelämästä poistumiseen.

Yhteiskunta ei hyödy siitä, jos naiset luopuvat johtoasemiin pyrkimisestä, miesvaltaisilla aloilla työskentelystä tai ylipäätään lopettavat osallistumasta yhteiskunnan rakentamiseen. Jotta yhteiskunnasta saadaan houkuttelevampi tulevalle sukupolvelle, tarvitaan sekä naisia että miehiä rakentamaan sitä. Tietoisuuden lisääminen avoimen keskustelun avulla auttaa destigmatisoimaan keskustelua paitsi kuukautisista, myös naiseudesta ja naisten vallasta.