Tutustumassa tylsyyteen
Monille ei tule varmaankaan ensimmäisenä mieleen, että vaihto-opiskelussa Bangkokissa oppisi arvostamaan tylsyyttä ja elämän hidastamista. Käynnissä oleva vaihtoni ei tietenkään missään nimessä ole ollut tylsä – päinvastoin; olen päässyt tekemään sekä näkemään kaikenlaista hienoa ja ainutlaatuista. Vaihdon aikana olen kuitenkin oppinut arvostamaan ns. kattoon tuijottamista, jossa läsnä on vain omat ajatukset. Yleisemminkin olen ruvennut nauttimaan enemmän ”tylsistä” asioista ja elämän hidastamisesta.
Hyppy elämäni hektisimmän syyslukukauden ja töiden kiireistä Bangkokin yltäkylläiseen vapaa-aikaan tuli aluksi melkein shokkina. Yhtäkkiä minulla ei ollutkaan miljoonaa asiaa meneillään ja vapaa-aikaa tuntui olevan liikaakin. Välillä oli jopa tylsää, vaikka puhelintakin tuli käytettyä häpeällisen paljon. Taustalla oli jo pidempiaikaisempi huoli omasta puhelimen ja somen käytön määrästä. Olen pikkuhiljaa vuosien saatossa poistellut sovelluksia, kuten TikTok, joka nopeatempoisessa videoformaatissaan ei varmastikaan tee hyvää ihmisen aivoille, mutta on sitäkin koukuttavampi. Todellisuudessa olin vain siirtynyt TikTokista Instagramiin katselemaan samaisia videoita.
Lähiaikoina olen kuitenkin tajunnut, että sosiaalisen median sovelluksien vähentäminen tuntuu hyvältä ja niitä ilman pystyy elämään. Yksi vinkki, joka on toiminut itselläni, on ollut Instagram-sovelluksen poistaminen ja sen käyttäminen vain selaimen kautta. Tällä tavalla säilytän tietyn tasoisen tietämyksen kavereideni ja tuttujeni elämistä, mutta en vietä tunteja päivässä selaamassa turhia videoita. Joillakin varmasti myös riittää itsekuri ihan vain käytön vähentämiseen niin tahtoessaan, mutta itseäni tällainen sovelluksen käytön ”hankaloittaminen” auttaa merkittävästi. Välillä tuntuu myös hullulta selitellä, mitä kaikkea joutuu tekemään, että ei olisi niin koukussa puhelimeensa, mikä toisaalta taas todistaa itselleni asian vakavuuden sekä sen, että olen oikealla polulla kohti elämää, jossa myös tylsyydelle on tilaa.
Tylsyys ja sen aiheuttamat tilanteet nähdään usein negatiivisina ja niitä pyritään kaihtamaan keinolla millä hyvänsä. Jokaisella on varmasti asioita, joita sanoo haluavansa tehdä, jos vain olisi aikaa, mutta silti ylimääräinen vapaa-aika tuntuu kuluvan kaikkea muuta tehdessä. Kirjojen lukeminen ja päiväkirjan kirjoittaminen ovat olleet itselleni näitä ”tylsempiä” ajanvieton muotoja, jotka ovat aikaisemmin valitettavan usein jääneet tekemättä. Vaihtoni aikana olen kuitenkin oppinut tekemään niille aikaa ja huomannut niiden olevan minulle todella tärkeitä asioita.
Asioiden tylsyys on myös suhteellista. Kirjojen lukeminen on itsellenikin tuntunut joskus erittäin tylsältä, mutta nykyään taas en malta odottaa pääseväni hyvän kirjan ääreen. Tuntuu siis siltä, että aivoni tyytyvät vähempään määrään ärsykkeitä, mikä toisaalta laajentaa mahdollisuuksiani nauttia erilaisista ajanvietteistä. Valitettavasti mediassa on lähiaikoina näkynyt merkkejä myös päinvastaisesta kehityksestä. ”Sludge content” -videot1, joissa näkyy samanaikaisesti monta videota vierekkäin, ovat yleistyneet sosiaalisessa mediassa valtavissa määrin. Katsoja tarvitsee siis samanaikaisesti monta videota pysyäkseen kiinnostuneena.
Tylsyys on myös erittäin tärkeää ajattelulle, ja jos aina on jotain meneillään tai aika menee jostakin palautumiseen, ei ”kunnolliselle” ajattelulle ole tilaa. Nykymaailmassa, jossa on hyvin helppoa pitää itsensä viihtyneenä koko ajan, tylsyydelle voi olla tarpeellista tehdä tietoisesti aikaa. Toisaalta arjen perusaskareitakin voi ”tylsentää” jättämällä niistä pois esimerkiksi kuulokkeet korvilta tai puhelimen kädestä. Myönnän, että itselleni esimerkiksi yksin ulkona syöminen ilman mitään ”viihdykettä”, kuten puhelinta tai kuulokkeita, tuntuu edelleen oudolta, mutta yritän totutella siihen.
Asioiden yksinkertaistaminen ja hidastaminen voi joskus tuntua vaikealta nykymaailmassa, jossa ”tehostamisen” trendi vallitsee yhteiskunnallista keskustelua. Keskustelun kautta tehostamisen mantra valuu yhteiskunnallisemmilta tasoilta myös yksittäisten ihmisten elämiin. Tehokkuutta halutaan jokaiselle elämän osa-alueelle, myös arkisempiin asioihin ja vapaa-ajalle. Hampaita pestessä tehdään kyykkyjä ja äänikirjatkin kuunnellaan tuplanopeudella2. Samalla kuitenkin uupumus, erityisesti työuupumus, on yhä yleisempää. Työterveyslaitoksen mukaan joka kymmenes on ”todennäköisesti työuupunut – ja vähintään kohonnut työuupumuksen riski koskee edelleen joka neljättä3.” Johtaako loputon tehostaminen oikeasti parempaan elämään vai onko se oikotie uupumukseen?
Tehokkuudelle on tietenkin paikkansa ja sen avulla on saavutettu monia valtavia hyötyjä. Mielessä kannattaa kuitenkin pitää tehokkuuden alkuperäinen tavoite, joka yleensä ainakin on jonkinlainen hyöty. Enemmän ei ole aina parempi, ja ajankäytön sekä ajattelun kanssa erityisesti laatu korvaa määrän. Siksi kannustankin kokeilemaan tylsyyttä.
