Tämä koskee sinua – Kylterin maailma mikrosta makroon

Donald Trump lähestyy Valkoista taloa. Britannia eroaa EU:sta. Kylterit ja teekkarit hengittävät saman kampuksen ilmaa. Suomen talous ei kasva. Kylteri kertoo, millaisessa maailmassa kauppislainen elää juuri nyt, mitä tulee tapahtumaan ja kuinka hyödyntää muutos parhaalla mahdollisella tavalla.

Koulusta kaikki alkaa

Maailmassa pohditaan parhaillaan parasta mahdollista tulevaisuuden kotia niin pakolaisille, kyltereille kuin ydinjätteellekin. Kauppatieteen maisteriopiskelijoille loppusijoituspaikka Otaniemestä on onneksi jo löytynyt. Aalto-yliopiston uuden päärakennuksen, ’Väreen’, pitäisi valmistua Otaniemeen kesällä 2018 ja aivan uudet tilat kauppislaisille lienevät valmiudessa kesän 2019 jälkeen. On selvää, että uuteen kotiin totuttelu vie vielä muutaman vuoden mutta kauppislaisen tulevaisuus näyttää kirkkaalta. Kauppakorkeakoulun dekaani Ingmar Björkman on innoissaan mahdollisuudesta, että opiskelijat ovat saamassa uudet huippuluokan tilat, jotka tulevat täyttämään niin nykyiset kuin tulevaisuudenkin tarpeet modernina oppimisympäristönä.

”Otaniemeen siirtyminen tarkoittaa sitä, että opiskelijoiden on entistä helpompi suorittaa kursseja ja sivuaineita Aallon muissa korkeakouluissa. Toivomme, että eri koulujen opiskelijat luovat henkilösuhteita yli koulurajojen. Tulemme myös olemaan tiiviissä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa Otaniemessä.”

Poikkitieteellisyys vai syväosaaminen?

Monialaisen osaamisen merkitystä korostetaan epävarmoina aikoina. Kaikkeen tulee valmistautua ja tällä hetkellä mahdollisuudet siihen ovat Aallossa ainakin paperilla hyvät. Sivuaineen voi poimia mistä tahansa korkeakoulusta ja yksittäisiä kursseja voi ottaa sieltä täältä. On kuitenkin kyseenalaista, kuka näille kursseille ehtii ainakaan kauppatieteiden opintojen lomassa osallistumaan. Opintotukikuukaudet kuluvat kevyesti perus-, pääaine- ja vaihto-opintojen parissa. Voisiko poikkitieteellisyyttä kehittää siis enemmän kauppistutkinnon sisällä?

”Opetusta pyritään kokoajan kehittämään. Tarkoituksena on lähitulevaisuudessa, todennäköisesti vuonna 2018, arvioida kandiohjelmien sisällöt laajasti, ja silloin on mielestäni luonnollista kysyä, pitäisikö jokaisella kandiopiskelijallamme olla ainakin jonkin verran monialaisia opintoja osana tutkintoaan”, Björkman sanoo.

Toisaalta paineita monialaisuuteen helpottaa se, että tulevaisuudessa tarvitaan syväosaamista varsin kapealta alueelta. Monitieteisyyden voisi siis jättää tiimeille, jotka koostuvat erilaisesta osaamisesta. Kursseillakin olisi siis ennen kaikkea pyrittävä monialaisen yhteistyön harjoittamiseen, mikäli Aallon yhtenäisyydestä halutaan ottaa enemmän irti.

Miksi digiaika ei saavu kauppikseen?

Vaikka Aallon koetaan olevan maamme korkeakoulujen kärkeä, hämmästyy moni aloittava opiskelija teknologian alkukantaisuudesta. Digitalisaation mahdollisuuksia voitaisiin varmasti hyödyntää huippuyliopistossa paremmin. Monilla kursseilla ollaan kovin jäljessä verkon hyödyntämisessä vaikka taso toki vaihtelee: osassa kursseista ollaan jo lähes suvereeneja tekniikan käyttäjiä, kun samaan aikaan Excel-tehtäviä tulostellaan aitojen hikipisaroiden kera pergamenttikääröille, ja palautetaan pieneen laatikkoon. Käytävällä suoritetun pikaisen gallupin mukaan opiskelijat toivovat hartaasti, että tehtäviä tehtäisiin suoraan digitaaliselle alustalle.

”Mikset vain kävisi tenttimässä silloin, kun sinulle itsellesi sopii?” Ihmettelee kauppakorkeakoulun kolmannen vuoden opiskelija Samera Pöyhölä.

Samaan aikaan Excel-tehtävät tulostetaan aitojen hikipisaroiden kera pergamenttikääröille, ja palautetaan pieneen laatikkoon.

”Jos yliopisto todella haluaisi, voisi se kehittää järjestelmän, joka arpoisi jokaiselle opiskelijalle kysymyspankista omat kysymykset, sanaselitykset ja laskut ja niin edes päin. Vertailukelpoisuus olisi tismalleen sama kuin eri tenttikertojen välillä”, Pöyhölä ehdottaa ja huudahtaa:

”Kaikki ongelmat kyllä ratkeaisivat, jos aitoa uudistumishalua löytyisi!”

Miksi tällainen on vielä ongelma? Tulevaisuus saapuu ujostellen.

Kylvö alkaa kaupungeista

Yksi tapa vilkuilla tulevaisuuteen, on tarkastella kasvualustaa, jossa elämme. Helsingin yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen kertoo, että kaupungistuminen on jo pitkään ollut vallitseva trendi Suomessa ja maailmalla. Hedelmällisen alustan luominen tälle kasvulle on kriittisen tärkeää.

”Helsingin väestönkasvu on voimakasta. Olemme sen vuoksi luoneet yleiskaavaan mahdollisimman suuren kaavavarannon, jottei ainakaan pullonkauloja kaupungin dynaamisuudelle syntyisi. Tällaiset pullonkaulat pääkaupungissamme olisivat vakava uhka oikeastaan koko kansantaloudellemme.”

Yleiskaavan tavoitteena on viherverkostokaupunki. Kantakaupungin laajentuessa uudet kaupunkibulevardit tulevat olemaan keino säilyttää vanhoja viheralueita. Tulevaisuuden liikenne tulee nojaamaan raideverkostoon ja Kruunusillat ovatkin tästä hyvä esimerkki. Suomen pisimmälle sillalle ei siis yksityisautoilla ole menemistä. Kohta päästäänkin pohtimaan itseohjautuvien autojen roolia kaupunkikuvassa. Se tapahtuu kyllä ennemmin tai myöhemmin. On kiinnostavaa myös nähdä, miten esimerkiksi Helsingin saaristoa ja vesiliikennettä aletaan todella hyödyntämään.

Miksi kaupunkiin?

Manninen kertoo, että suuri osa ihmisistä haluaa asua urbaanissa ympäristössä ja sitä kannattaa näin ollen pyrkiä edistämään. Entä sitten tiiviin asumisen ekologisuus?

”Ekologisuudella on tietysti erilaisia merkityksiä. Kun ajatellaan päästöjä, vähentää tiivis rakentaminen ainakin yksityisautoilun tarvetta. Samalla maankäytön hajautumista voidaan hillitä ja jättää viheralueita koskemattomaksi. Luonnon monimuotoisuutta voidaan näin suojella. Onhan toki myös esitetty ajatuksia luonnon monimuotoisuudesta kaupunkirakenteen sisällä, ja sekin tulisi muistaa. Onhan vastaväitteenä ekologisuudelle myös esitetty, että tiivis asuminen kasvattaa päästöjä, koska kaupunkilaiset tuppaavat kuluttamaan enemmän”, Manninen vastaa.

Tiivis kaupunkirakentaminen on taloustieteissä useaan otteeseen todettu hyväksi talouskasvulle. Uusia innovaatioita syntyy, kun suuremmat massat kohtaavat. Ehkäpä näin myös löydetään uusia keinoja säästää luontoa vaikka kulutus itsessään kasvaakin. Uusia innovaatioita ja tuottavuuden lisäystä Suomi juuri nyt tarvitsee. Kaupungeissa kylvetään ne kasvun siemenet, joita maaseudulla viljellään, ja jotka yhdessä korjataan.

Kasvu – Uhka vai mahdollisuus?

Helsingin kasvulle on kuitenkin vaivaannuttavia esteitä. Tällä hetkellä Helsinkiä vaivaa asuntopula, mikä hidastaa muuttoliikettä ja nostaa asuntojen hintoja. Taustalla on sekä ekologisia rajoitteita, poliittisia ideologioita ja eturyhmien intressejä. Se mikä ilahduttaa keskustalaista, vihastuttaa sydämeltään stadilaista. Ainakin merkittävä osa avoinna olevista työpaikoista sijaitsee kaupungin keskustassa. Pohjimmiltaan tekemätöntä työtä löytyy toki sieltä, mistä sitä vain osaa etsiä ja mihin sitä osataan luoda.

Helsinki investoi runsaasti myös liikenteeseen. Hyvät yhteydet parantavat työvoiman saatavuutta kauempaa lähikunnista. Länsimetro tulee helpottamaan liikennettä länteen, kun taas kehärata yhdistää yritykset maailmalle. Kiinnostus kehäradan asemien ympäristöön on kasvussa, sillä yritykset haluavat hyviä yhteyksiä lentoasemalle. Tämä kertoo ennen kaikkea siitä, kuinka tärkeää tulee nimenomaan koko maailman saavutettavuus olemaan.

Leikkaa, elvytä, innovoi

Suomi kärsii surkeasta talouskasvusta samalla, kun kansalaiset ovat melko äänekkäästi ilmaisseet tyytymättömyyttään toimenpiteisiin, joilla asiaa on yritetty korjata. Ongelma on monisyinen. Useat ekonomistit ovat kuitenkin olleet yhtä mieltä siitä, ettei ainakaan perinteinen keynesiläinen elvytys kerrannaisvaikutuksineen toimi. Toimenpide kuin toimenpide tuo yhtä ja vie toista. Nyt ei auta vain se, että lyödään lääkepurkki kouraan ja katsotaan vuoden päästä. Ongelmat ovat syvemmällä ja tarvitaan terapiaa.

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjolan mukaan julkisen vallan elvytykselle on kaksi estettä: ”Julkinen alijäämä on jo nyt suurempi kuin EU:ssa on sovittu ja rakennusinvestoinnit kasvavat nyt niin voimakkaasti, että julkisen rakentamisen lisääminen nostaisi hintoja.”

Nyt ei auta vain se, että lyödään lääkepurkki kouraan ja katsotaan vuoden päästä.

Leikkaukset ovat keino taittaa velkaantuminen. Ongelmatonta se ei ole, eikä huonoilta päätöksiltä olla vältytty, vaikka ovathan leikkaukset joskus myös toimia tehostaneet. Silti, pienessä maassamme on yhä 14 yliopistoa, joista jokainen haluaisi opettaa vähän kaikkea. Elvytys ja leikkaukset yhdessä täytyisi nyt kohdentaa rakennemuutoksiin, ei nykyisen kulutuksen lisäämiseen.

Pohjolan mukaan leikkauspolitiikalle ei kuitenkaan ole tutkimus- ja kehittämismenojen suhteen taloustieteellistä perustetta. Tutkimus ja koulutus kasvattavat kokonaiskysyntää, sekä kansantalouden potentiaalista tuotantoa. Innovaatiot ovat lopulta ainoa keino pärjätä tulevaisuudessa.

Voiko kasvua luoda?

Pohjolan mukaan pienellä kansakunnalla ei voi olla kuin yksi kasvustrategia: yrittää hyötyä maailmantalouden muutosvoimista.

”Suomen itsenäistyessä 100 vuotta sitten muutosvoimia olivat industrialismi ja nationalismi. Niitä hyödyntäen Suomi nousi maailman vauraimpien maiden joukkoon. Kasvun vetureina toimivat silloin erityisesti metsä- ja metalliteollisuus. Kasvu syntyi raaka-aineiden jalostamisesta, eli siitä, kuinka atomeja laitetaan arvokkaampaan järjestykseen.”

Tästä on pohjimmiltaan nykyisinkin kyse: muutosvoimina vain toimivat digitalisaatio ja globalisaatio.

”Tietotekniikan nopea kehitys laskee sen hintaa vielä vuosikymmeniä, jolloin tulee mahdolliseksi digitalisoida kaikki informaatio, mikä on digitalisoitavissa. Talouskasvu tulee nyt tapahtumaan valtaosin siitä, miten bittejä jalostetaan tiedoksi. Tästä syntyvää tietoa käytetään päätöksentekoon tai suoraan kulutukseen”, summaa Pohjola.

Perinteiset teollisuusalat todennäköisesti säilyvät pitkään muodossa tai toisessa. Kasvun ydin tulee olemaan tietointensiivisillä palvelualoilla, kuten informaatio- ja viestintäpalveluissa. Viennin rakenne paljastaa, että Suomi menestyy nyt tietotekniikkapalveluissa. Sen arvo on jo yhtä suuri kuin paperin ja pahvin. ICT-ala ei ole kuitenkaan Suomen ainoa toivo. Meillä on myös hyvät mahdollisuudet menestyä terveysteknologiassa.

Suomessa tehdään parhaillaan rakennemuutoksia, jotka olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Miksi jälleen yrittää pelastaa Kekkosen aikainen raskas teollisuus, kun juuri nyt olisi hyvä mahdollisuus — tai pakko — siirtyä tulevaisuuden aloille?

Maailmaa voi muuttaa tai sen jäänteisiin takertua

Usein puhutaan teknologisista mullistuksista — digiloikista ja ”alati globalisoituvasta maailmasta”. Puhe alkaa jo turruttaa, sillä mitään ei juuri nyt näytä tapahtuvan. Talous ei kasva ja digitalisoituminen on pelkkää puhetta. Kehitys tapahtuu tuskastuttavan hitaasti vanhoja rakenteita tekohengitettäessä, ja puheita riittää tekojen sijaan. On 2000-luvulla syntynyt ainakin yksi lupaava teknologia, joka oikeasti voisi mullistaa maailman.

Blockchain-teknologia, eli lohkoketjuteknologia on muun muassa Bitcoinin taustalla oleva mekanismi, joka perustuu tietokoneiden väliseen yhteiseen avoimeen kirjanpitoon — lokiin, joka on samalla anonyymi ja kryptattu niin, että se on käytännössä mahdoton murtaa. Tämä mahdollistaa tulevaisuudessa huomattavasti helpomman vaihdannan. Esimerkiksi rahansiirron voisi tehdä ilman pankkia ja aurinkopaneelin ylijäämäsähkön myydä naapurille vaivatta.

Blockchain – tästä täytyy aaltolaisen tietää

Blockchain yhdessä teollisen internetin kanssa mahdollistaisi uusia ekotekoja. Niiden avulla pystyttäisiin varmuudella todentamaan esimerkiksi se, millaisia vaiheita tuotteen valmistukseen on kuulunut ja onko kahvisi todella reilun kaupan tuote? Yhä useamman esineen liittyminen verkkoon mahdollistaisi myös valtavan tehokkuuden logistiikassa. Optimointi yltäisi jälleen uudelle tasolle ja ympäristöä säästyisi taas hieman enemmän.

Monissa yhteyksissä juuri Blockchain-teknologia on nimetty viimeiseksi linkiksi siirryttäessä todelliseen digimaailmaan. Teknologian käyttömahdollisuudet ovat todellakin lähes rajattomat ja niistä kannattaa juuri nyt ottaa selvää. Suomella on nähty olevan hyvät edellytykset blockchainin kehittäjänä muun muassa kehittyneen sähkömittariverkoston vuoksi.

Aallosta, jos jostakin löytyy osaamista tällaisten teknologioiden saattamiseen täyteen potentiaaliinsa. Asiat eivät tapahdu itsestään ja muutos tarvitsee kaiken mahdollistavia johtajia. Joskus tekee hyvää, että kuvittelee liikoja. Mitä sitten, jos pettyy?

5,4 miljoonan asukkaan maassa on aika luopua Excel-tehtävien paperitulosteista, markan devalvoinnista ja poliittista kenttää vaivaavasta populismista, ja keskittyä rakenteiden muuttamiseen vain ja ainoastaan tulevaisuutta varten.

Millainen juuri sinun tulee tulevaisuudessa olla?

• Syväosaaja vai generalisti? Hanki alakohtaista syväosaamista — tulevaisuudessa tarvitaan erikoisosaajia, jotka osaava toimia monialaisissa tiimeissä.
• Älä valitse ilmiselviä yhdistelmiä vaan opettele luomaan osaamisestasi uusia kokonaisuuksia, jotka herättävät kiinnostusta.
• Opettele muuttamaan halpaa dataa hyödylliseksi tiedoksi — on turha kilpailla ko- neiden kanssa.
• Keskity niihin asioihin, joissa olet todella hyvä.
• Hyödynnä maailmantalouden muutosvoimia: digitalisaatiota ja globalisaatiota. Näin suuria murroksia tapahtuu keskimäärin vain kerran sadassa vuodessa, joten nykyinen opiskelija on etuasemassa suhteessa jo valmistuneisiin.”