Syy herätä

Miksi stressata kaikesta, kun koska vain mikä tahansa voi mennä pieleen, kirjoittaa Katri Niemi.

Eräs vanhempi miespuolinen sukulaiseni koki vuosia sitten herätyksen. Hän palasi maatilan töiden äärestä sisään ja löysi keittiön pöydältä lapun. Vaimoa ei näkynyt missään. Kaunokirjoituksella lapussa luki ”juhlat on loppu”. Pala nousi miehen kurkkuun ja kylmä hiki otsalle – oliko vaimon viesti metafora kyllästymiselle ja sitä myöten jopa avioerolle?

Vaimo palasi kuin palasikin hetken kuluttua. Hän kertoi käyneensä kaupassa, nosti ostoskassin pöydälle ja kaivoi sieltä muutaman jauhopussin. Yhtäkkiä mies ymmärsi. Jauhot olivat olleet loppu, eivät juhlat. Tapauksella ei ollut dramaattisia seurauksia, mutta arkipäivän keskeyttänyt yllättävä käänne sai miehen heräämään: mitä jos pelko olisikin käynyt toteen?  

Tarvitsemme aika ajoin herätteleviä kokemuksia. Nämä kokemukset katkaisevat ennalta-arvattavien kokonaisuuksien jatkumon ja kuljettavat meitä ja ajatuksiamme yllättäviin suuntiin. Herätyksen jälkeen kauniit asiat näyttävät vieläkin kauniimmilta ja niitä huomaa sielläkin, missä niitä ei aluksi ajatellut olevan. Paska asettuu perspektiiviin ja olo on jonkin verran letkeämpi. Kyllä kaikki järjestyy, kun tämäkin tästä nyt näin.

Lähdin hiljattain Hongkongiin. En ole reissannut Aasiassa ja olin huomattavan jännittynyt muutamia päiviä ennen lähtöä ja vielä lentokentälläkin.

Kuumottelin muun muassa vuosijuhlamekkoni vetoketjun kiinni mahtumista pelkän riisin ja nuudeleiden syönnin jälkeen sekä minun ja matkakumppanini välistä kemiaa vietettyämme samassa huoneessa puolitoista viikkoa, sillä vaikka hän onkin oikein sympaattinen tyyppi, innostuu hän joskus luennoimaan tunteja esimerkiksi osittaisdifferentiaaliyhtälöistä tai lentokoneista. Mietin myös, lepäisinkö liikaa hotellin sängyssä ja näin ollen en ehtisi nähdä aivan kaikkea, mitä nähtävissä on.

Kävellessäni kadulla hiekkaa lennähti yllättäen silmääni. Se ei lähtenyt yläluomen alta huuhtomalla ja tilanteesta kehkeytyi varsinainen eloonjäämiskamppailu, sillä silmä turposi umpeen ja kipeytyi. Vasta kolmannessa hoitolaitoksessa lääkäri suostui ottamaan minut vastaan. Hän nappasi pienen hiekanjyvän pois silmästäni ja tilanteesta selvittiin.

Heräsin. Miksi stressata kaikesta, kun koska vain mikä tahansa voi mennä pieleen, kun sitä vähiten odottaa? Episodin jälkeiset päivät otin rennosti ilman minuuttiaikataulua ja suuria suunnitelmia ja huomasin, että se on oikeastaan aika ihanaa.

Välillä kannattaa herätä, paitsi aamuyöllä, sillä uni on hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeää. Mutta se onkin jo kokonaan toinen juttu.