Suvaitsevaisuudesta

Suvaitsevaisuudessa on kyse ymmärryksestä. Ihmisistä harva on pohjimmiltaan paha. Useimmiten asia, jota ei suvaita, perustuu väärinymmärrykseen. Siihen, ettei asia perustu omaan kokemukseen tai arvoihin. Myös kommunikaatiossa voi olla puutetta. Tällöin tulee helposti vastareaktio.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää. Omat arvot pitää olla ja niihin tulee luottaa. Kun pohdin teemaa oman elämäni kannalta, tulee mieleen esimerkki: Oma tyttäreni on ollut aktiivisesti mukana sateenkaariliikkeessä. Hän aikanaan kysyi, miten suhtaudun hänen arvoihinsa. Mietin, enkö muka ole pystynyt näyttämään sitä. Tajusin, että ilmeisesti en.

Se, että hiljaisesti hyväksymme, ei välttämättä aina riitä. Suvaitsevaisuudessa vaikeaa onkin näyttää oma hyväksyntä oikealla ja riittävällä tavalla. Ehkä reitti siihen on se, että muiden arvoja ei tarvitse välttämättä jakaa, mutta pitää olla valmis puolustamaan vahvasti ihmisten oikeuksia pitää omat arvonsa. Tähän liittyy myös nöyryys. Suvaitsevaisuuden ei pitäisi olla keino nostaa itseään jalustalle.

Opetuksessani pyrin kannustamaan opiskelijoita ottamaan kantaa ja tuomaan omat arvonsa esille. Eihän minulla ole kenellekään oikeita arvoja antaa.

Ajattelen, että suvaitsevaisuudella on monta tasoa. Harvemmin tulee mietittyä, että sen lisäksi, että on suvaitsevainen muille, on tärkeää olla suvaitsevainen myös itseään kohtaan. Esimerkiksi täällä korkeakouluympäristössä monella opiskelijalla saattaa olla kova epäonnistumisen pelko. Kuitenkin virheitä tapahtuu kaikille. Oma epätäydellisyys on tärkeää hyväksyä.

Jari Melgin
Laskentatoimen professori ja vuoden opettaja 2019