Kauppistyyppi on pelkkä myytti

Moninaisten taustojen ymmärtäminen on edellytys sille, että KY pystyy yhteisönä olemaan jokaisen kylterin näköinen, kirjoittaa Niko Ylä-Poikelus.

Keskusteluissa kauppakorkeakoulun ulkopuolisten henkilöiden kanssa törmää usein käsitykseen “kauppistyypistä”. Siihen liitetään usein jokin stereotyyppinen kuvaus rahasta päämotiivina kaikelle toiminnalle. Tämä ajatus on jokaisen kylterin teoriassa helppo kumota: kauppiksessa on ihmisiä todella moneen lähtöön. Niin taustatekijät, persoonat kuin tulevaisuuden haaveetkin kattavat jo nyt lähes koko maailman ja joka alan.

Välillä on silti vaikea nähdä oman ydinkuplan ulkopuolelle. Ryhmätöitä tekee usein tuttujen tyyppien kanssa. Vaihtarit ja kv-opiskelijat työskentelevät usein keskenään. Poikkitieteellisyyskin jää helposti juhlapuheisiin, ellei ole selkeää visiota sopivasta sivuaineesta tai toisesta tutkinnosta.

“En mä käynyt lukiota.”

Jäin itse kanditutorina kiinni ennakko-oletuksistani. Tutorkolmikossamme oli useita kandimursuja, joilla ei ollut ylioppilastutkintoa pohjalla. Itselleni lukioaika oli tärkeä kokemus ja aihe, jolla mursuna pystyin helposti murtamaan jäätä. Oli hyvä herätys tajuta, että kyltereillä ylipäätään on hyvin vähän – jos lainkaan – yhtenäisiä kokemuksia edeltävästä elämästä.

Vuonna 2019 Aallon 17 500 opiskelijasta joka viides ei ollut valmistunut ylioppilaaksi. Toisaalta lähes viidennes aaltolaisista oli jo aiemmin suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon ja yli 8 prosenttia valmistunut aiemmin ammattikorkeakoulusta. Kansainvälisten opiskelijoiden osuus kasvaa jatkuvasti, ja erityisesti maisteriopiskelijoissa tämä monimuotoisuus korostuu entisestään.

Miten myyttiä murrettaisiin?

Kävin keväällä esittelemässä Aalto-yliopistoa vanhalla lukiollani. Opinto-ohjaaja kysyi ison kysymyksen: Millaiset tyypit voivat hakea Aallon kauppikseen? Kysymykseen voi tietysti vastata “kaikenlaiset”, mutta tuntuuko se aidolta? Lähdin kertomaan opiskelukavereista ja muista tutuista sekä niistä motiiveista, joiden takia tiesin heidän hakeneen meille opiskelemaan.

Yksi halusi muuttaa maailmaa kestävämmäksi. Toinen halusi varman ja vakaan työn. Kolmas pyrki yrittäjäksi. Neljäs ei tiennyt, mitä haluaa tehdä isona. Joillekin opiskelijayhteisö oli tärkein syy.

Kauppistyyppi on vain myytti. Sen murtamisessa meillä jokaisella on rooli. Suosittelen juttelemaan siitä, miksi kurssikaveri istuu samalla luennolla. Mikä kauppiksessa innostaa, mikä turhauttaa. Samalla voi huomaamattaan lisätä ymmärrystään KY- ja kauppisyhteisöstä.

Ymmärryksen lisääminen on edellytys sille, että myös KY pystyy yhä moninaisempana yhteisönä olemaan jokaisen kylterin näköinen – olemassa vain jäsentensä takia, ainoastaan jäseniään varten.

Kirjoittaja on KY:n hallituksen puheenjohtaja.