Pätkätyöläinen

Annaleena Kuronen tekee kaiken intohimolla ja uskoo, että jos hakeutuu jatkuvasti vain kiinnostavia asioita kohti, ei koskaan päädy työhön, joka ei tunnu omalta.

Marraskuussa 2015 Annaleena Kuronen seisoi Slushin päälavan backstagella. Kahta päivää aikasemmin häntä oli pyydetty tulla auttamaan tapahtuman bäkkärihaastattelujen kanssa. Kuronen oli suostunut ajatellen menevänsä haastattelemaan tapahtuman vapaaehtoistyöntekijöitä. Kyse olikin paljon isommista saappaista – päälavan puhujat, joukossa muun muassa Suomen pääministeri, Skypen perustaja ja Ruotsin prinssi Daniel, saapuivat suoraan lavalta Kurosen videohaastatteluun. Yhteensä haastatteluja kertyi yli kolmekymmentä ja Kuronen teki ne kolmella eri kielellä.

“Se oli tosi kuumottavaa, mutta siistiä. Tähänastisen työelämäni paras päivä”, Kuronen sanoo nyt.

Häntä viehätti suuri vastuu ja luottamus, jolla häneen suhtauduttiin. Kun Kuronen mainitsi, ettei puhu ruotsia täysin sujuvasti, hänet tehtävään ohjeistanut vapaaehtoistyöntekijä kannusti häntä haastamaan itsensä.

Ei sillä, että Kuronen olisi aiemminkaan epäröinyt hakeutua haastaviin paikkoihin. Juuri heittäytyminen kohti kiinnostavia asioita ja ihmisiä on johdattanut hänet johdonmukaisesti uusiin tehtäviin, vaikka polku onkin ulkopuolisesta saattanut vaikuttaa mutkittelevalta. Sellaiselta se tuntui Kurosesta itsestäänkin, kunnes hän oivalsi jotain tärkeää. Sen sijaan, että valitsee valmiiksi tallatun polun voi oman polkunsa luoda itse.

Vielä lukiossa Kuronen pallotteli journalistin ja laulajan uravaihtoehtojen välillä. Luokkakavereille Ressussa tuntui olevan selkeää, mitä he halusivat tehdä isona, mutta Kuronen halusi pitää välivuoden. Hän lähti opiskelemaan kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistoon, mutta tajusi pian, että liike-elämä kiinnosti enemmän.

“Kirjallisuustieteessä analysoitiin sitä, mitä muut ovat tehneet ja siinä oppi paljon, mutta mulle tuli halu päästä rakentamaan jotain konkreettisempaa. Olen aina ollut tyyppi, joka tykkää tehdä montaa asiaa samaan aikaan ja tuntui, että Kauppiksessa oli mahdollisuudet enemmän auki.”

Kuronen aloitti Kauppakorkeakoulussa vuonna 2008. Oma lauma löytyi Kauppiksen boheeminmalta puolelta: hän lauloi Boston Promenadessa, ohjasi KY-Speksiä ja toimi KY-aktiivina. Väliin mahtui Kylterin päätoimittajan pesti, kehitystyötä Design Factoryllä ja harjoittelu Milttonilla. Kauppisaikana Kuronen oivalsi jotain suurta. Hän tajusi, että hänen ei ikinä tarvitse päättää, mitä tekee isona.

Sen sijaan, että valitsee valmiiksi talltun polun voi oman polkunsa luoda itse.

“Tajusin, että on ihan okei edetä mutkitellen ja niin, ettei päätepiste ole täysin selvillä. Jos koko ajan tekee sellaista, mikä tuntuu mielekkäältä ja kehittävältä, ja koko ajan hakeutuu paikkoihin, jotka tuntuvat omilta sillä hetkellä, ei ikinä päädy työhön, joka ei olekaan itseä varten.”

Kuronen viittaa Sheryl Sandbergiin, jonka mukaan uravalintoja tulisi ajatella viidakkona, jossa hypitään liaanilta toiselle sen sijaan, että ura nähdään tikapuina, joita kiivetään järjestelmällisesti ylöspäin.

“Mielestäni se on paljon kiinnostavampi tekemisen malli. Sen sijaan, että lähtisi kiipeämään tikapuuta, heittäytyykin liaanille. Silloin ei voi tietää, mitä loppupäästä löytyy, mutta koko matka on se juttu ja taaksepäin katsottuna tuntuu ihan selvältä, että näin sen pitikin mennä.”

Se oli valaistuminen Kuroselle. Hän oli paketoinut markkinoinnin kandin varsin vauhdikkaasti, mutta vuoden mittaisen Aallon taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun puolella suoritetun sivuaineen jälkeen Kauppiksen kurssit eivät tuntuneet enää kiinnostavilta. Kuronen laittoi opiskelun tauolle. Opiskelun sijaan hän työskenteli lähes kolme vuotta Aino-lehden päätoimittajana ja teki erilaisia markkinointiviestinnän töitä.

Seuraava liaani heitettiin hänen eteensä yllättäen marraskuussa 2015. Adrenaliinitasoa nostattaneen videohaastattelukeikan jälkeen Kuronen tiesi, mitä hän halusi tehdä seuraavaksi. Hän aloitti työt Slushin markkinointitiimissä vuoden 2016 alussa.

“Slush tuntui tosi isolta hypyltä. Vaikka tiesin, että olen tehnyt paljon viestinnän ja markkinoinnin töitä, se tuntui silti vaihteen kääntämiseltä asentoon viisi. Sen takia se tuntui juuri oikealta valinnalta.”

Kurosen nykyinen pesti on vähintään vuoden mittainen. Sen jälkeen häntä kiinnostaa tehdä työtä kuluttaja-brändien markkinoinnissa. Kuronen sanoo, että hänet saa näkemään punaista väittämällä, ettei suomalaisista kuluttajabrändeistä ole mihinkään.

“Se, että Suomessa ei ole vielä varsinaisia vientitähtiä, ei tarkoita, etteikö niitä voisi olla. Slush esimerkiksi on sellainen brändi, joka on lyönyt läpi tosi isosti ulkomailla ja hakee nyt kasvua Aasiasta. Tässä duunissa on päässyt läheltä todistamaan ettei se ole mitenkään mahdotonta.”

Kuronen saattaa myös viedä opintonsa loppuun.

”Pitkään mietin, ettei minun tarvitse, mutta haluan kyllä tehdä sen. Minulla on enää niin vähän jäljellä.”

Vielä Kuronen ei kuitenkaan ole valmis päästämään irti liaanista, joten toistaiseksi opinnot ovat tauolla.