Pankkiirin kaunis elämä

Kylteri selvitti rahishärkien puolesta, pitävätkö mielikuvat hohdokkaasta pankkiirin elämästä paikkansa. Ranjit Mathur kertoo, mitä pankkiirius on ja mitä se toisaalta ei ole.

Pankkiirit, nuo kapitalismin kaupparatsut, jotka juoksevat dollareiden kiilto silmissään nuoleskelemassa asiakkaitaan, jotta voisivat iltaisin istua Teatterin vipissä nainen kainalossaan, ja elää kuin viimeistä päivää. Asiaan perehtymättömälle termi “pankkiiri” saattaa kuulostaa kutakuinkin tältä. Kylterin toimitus käväisi tarkistuskierroksella ihan oikeassa pankkiiriliikkeessä, ja todisti nämä ennakkoluulot ainakin osittain vääriksi.

Ranjit “Rankku” Mathur, Taaleri Oyj:n yksityispankkiirien johtaja, on nähnyt liike-elämän monet puolet ulkomaanvuosinaan. Hän asuu valtavassa nelikerroksisessa asunnossa Uudenmaankadulla, käyttää Rolexia ja ajaa upeita autoja. Siihen kuitenkin loppuvat Mathurin kohdalla pankkiireihin yhdistettävät kliseet.

Mathurin alaan kuuluvat Suomen varakkaimpien ihmisten varojen hoito. Ennen hän teki sitä itse yksityispankkiirina, mutta nykyään hän johtaa Taaleri Oyj Helsingin yksityispankkiireita.

Taaleri Oyj syntyi, kun vuonna 2007 Mandatum varainhoidosta lähti kolmekymmentä pankkiiria perustamaan uudelle konseptille pohjautuvaa varainhoitoyritystä. Huhtikuun 1. päivä yritys nousi First North-listalta Helsingin pörssin päälistalle. Mathurilla ja Taalerilaisilla siis menee hyvin.

Yksityispankkiirin työssä keskiössä on erittäin varakkaiden ihmisten rahojen hoitaminen. Omien rahojen laskeminen toisen käsiin on äärimmäinen luottamuksen osoitus. Esimerkkitilanne voisi Mathurin mukaan olla eläkkeelle jäävä suomalainen, joka on päättänyt myydä K-kauppansa.

“Sitten sillä tyypillä on muutama miljoona, ja kysymys kuuluu: mitäs näillä tehdään?”

Ja tämä on se hetki, jolloin pankkiiri astuu kuvioihin.

Vaikka epäilevien mielikuva pankkiireista voikin koostua itsekkyydestä, piittaamattomuudesta ja oman edun tavoittelusta, ovat menestyneen pankkiirin rakennusainekset täysin vastakkaiset. Mathurin mukaan sosiaaliset taidot vaikuttavat suuresti menestykseen alalla, jolla asiakkaat ovat lähtökohtaisesti hyvin epäileväisiä. On siis välttämätöntä ansaita asiakkaan luottamus. Tämä johtaa hyvään maineeseen, mikä on puolestaan tapa saada lisää asiakkaita.

“Jos on vähänkin ketunhäntä kainalossa, luottamusta ei synny.”

Mathur toki myöntää, että alalla on aika paljon niitäkin nilkkejä, joihin negatiiviset mielikuvat perustuvat.

“Pitäisi kyetä katsomaan asiakasta silmiin ja sanomaan, että tämä on parasta mitä voin sinulle tarjota, ja oikeasti tarkoittaa sitä.”

Mikäli nuhteeton ja arvostettu maine on ensisijainen tapa saada uuden asiakkaan varoja hoidettavaksi, herää kysymys, mistä saada edes ensimmäiset hoidettavat varat, joiden avulla saada hyvää mainetta?

Pankkiirin päivä kostuu vaihtelevasta määrästä prospektointia eli uusasiakashankintaa ja olemassa olevien asiakkaiden tapaamisesta. Mathurin mukaan ’’märkäkorvat’’ joutuvat soittamaan paljon puheluita, kun taas satoja miljoonia euroja hoitava pankkiiri ei. Asiakkaiden etsiminen ja hankkiminen onkin raakaa kilpailua.

“Moni tämän alan opiskelija on varmaan jo mielessään sijoittamassa sitä kahta miljoonaa, mutta mistä sen rahan aikoo kaivaa äärimmäisen kilpaillulta alalta? Se on se olennainen kysymys,” Mathur toteaa.

"Minun kokemukseni mukaan täytyy olla kiinnostunut elämästä, maailmasta ja ihmisistä – itseasiassa hemmetin kiinnostunut ihmisistä pärjätäkseen."

Mathur sanoo itse olevansa poikkeustapaus, koska ei ole kertaakaan vielä soittanut niin kutsuttua kylmäpuhelua – hän on soittanut aina lähtökohtaisesti vain tutuille. Kontaktien ja asiakkaiden hankkimiseksi hän sanoo ulospäin suuntautuneisuuden olevan tärkeä ominaisuus pankkiirille. Verkostoituminen, jonka lähtökohtana on vain hyötyminen ei kuitenkaan riitä.

“Minun kokemukseni mukaan täytyy olla kiinnostunut elämästä, maailmasta ja ihmisistä – itse asiassa hemmetin kiinnostunut ihmisistä pärjätäkseen.”

Näiden määritelmienhän mukaan pankkiirit kuulostavat aika kivoilta tyypeiltä.

“Meidän yksityispankkiirit ovat suoraan sanottuna kaikki todella hurmaavia persoonia”, Mathur sanoo.

Mathur on hieman ihmeissään siitä, että rahoitukseen on kauppakorkeakoulussa niin kova hinku. Se ei hänen mukaansa todellakaan ole ainoa tie pankkiiriksi.

“Minä olen kiinnostunut palkkaamaan kaikenlaisia persoonia: luovia ihmisiä, juristeja ja vaikkapa niitä rahoituksen lukijoita. En kuitenkaan halua palkata vain rahoituksen opiskelijoita.”

Mathurin mukaan myös Taalerin pankkiireilta löytyy monipuolisia taustoja.

Vaikka pankkiireilla on laaja ymmärrys markkinoista ja sen liikkeistä, täytyy yksityiskohtainen ammattitaito ja osaaminen alihankkia omasta yrityksestä. Mathurin mukaan varojen hoito on ryhmätyötä ja koostuu monenlaisesta osaamisesta.

“On tyyppejä, jotka ovat nenä kiinni ruudussa, on salkunhoitajia ja sitten on asiakaspinta. Jälkimmäiseen vaadittavat ominaisuudet ovat paljon ihmistaidoista kiinni. Onhan private banking oikeastaan perhelääkärihommaa.”

“Olen kyllä vähän allerginen rahishärille. Minneköhän ne meinaa mennä töihin?”, Mathur haastattelun päätteeksi kysyy.

“Lontooseen tietysti”, valokuvaaja vastaa.

“Niin, niin, Lontooseen”, Mathur nauraa.

Eikö tosiaan mitään ökyilyä tai pröystäilyä, ihan todellako?

“Joo, aloitinhan minä kuntoilun. Mutta tehdäkseni sen, piti ensin ostaa osa siitä yksityisestä kuntoklubista.”