Monimuotoisemman työelämän puolestapuhuja

Katja Toropainen perusti Inklusiiv-hankkeen edistämään monimuotoisuutta työelämässä. Slushissakin vaikuttanut kauppiksen alumni puhuu nyt stereotypioista, vaikuttavasta sijoittamisesta ja siitä, miten jokainen voisi oppia lisää monimuotoisuudesta.

Suomen suurimmassa startup-keskittymässä on hiljaista. Vain muutamia ihmisiä osuu näkökenttääni, ja hekin näyttävät olevan jossain omassa, kiireisessä maailmassaan. Yritän nähdä mielessäni, kuinka yli 200 lupaavaa kasvuyritystä mahtuu uurastamaan vieressäni seisovaan entiseen sairaalarakennukseen. Nyt heidät on kuitenkin pakotettu jäämään kotitoimistoihinsa. Unelias tunnelma rikkoutuu, kun haastateltavani Katja Toropainen avaa Maria 01:n oven ystävällisesti kättään heilauttaen.

Toropaiselle startupit ovat tuttuja, sillä hän toimi Slushin pääkuraattorina kahden vuoden ajan. Vastatessaan teknologia- ja kasvuyritystapahtuman ohjelmasta hänen tuli seurata aktiivisesti, mitä kansainvälisen liike-elämän kentällä tapahtuu. Toropaisen huomio kiinnittyikin toistuvasti erilaisiin rakenteellisiin ongelmiin, joita eri vähemmistöihin kuuluvat yrittäjät ja sijoittajat kohtaavat.

Slush-pesti kuljetti Toropaisen ulkomaille, ja hän pääsi näkemään, miten monimuotoisuudesta puhutaan vaikkapa Piilaaksossa. Suomeen palatessaan hän tajusi eron. ”Se iski aika rytinällä minuun. Olin ollut tosi kansainvälisessä ympäristössä. Ja sitten vasta ymmärsinkin, kuinka alussa yritysmaailmassa, etenkin teknologia-alalla, me olemme täällä.” Tästä kielii Toropaisen mukaan jo se, että termit monimuotoisuus ja inklusiivisuus ovat melko tuoreita suomalaisessa keskustelussa, kun taas englannin kielessä niille on vakiintunut termi D&I, diversity and inclusion.

Slush-uransa jälkeen Toropainen perusti Inklusiivin. Inklusiiv on voittoa tavoittelematon organisaatio ja ennen kaikkea yhteisö, jonka tavoitteena on edistää monimuotoisuutta ja inklusiivisuutta yrityksissä. Heti ensimmäisten kuukausien aikana Inklusiiv keräsi paljon huomiota ja yrityksiltä tuli uteliaita yhteydenottoja.

”Yrityksissä oli yhteinen haaste, että koetaan aiheen olevan tärkeä ja halutaan edistää sitä, muttei tiedetä miten tai mistä lähteä liikkeelle”, Toropainen kertoo. Tämä johtui pitkälti siitä, ettei aiheesta ollut helposti tietoa saatavilla, varsinkaan suomeksi. Inklusiiv päätti vastata haasteeseen tarjoamalla tietoa monimuotoisuudesta ja siihen liittyvistä parhaista käytännöistä. Tämän lisäksi Inklusiiv kouluttaa, konsultoi ja järjestää aiheeseen liittyviä tapahtumia.

Toropaisen olemus on silminnähden rauhallinen. Hän kertoo, että moni olettaa sen perusteella, ettei hänellä olisi voimakkaita mielipiteitä. Siinä he ovat väärässä. Mutta ehkä juuri Toropaisen diplomaattinen, keskusteleva tyyli avaa paatuneimmankin yritysjohtajan korvat tärkeille diversiteettiteemoille. Toropainen ei hyökkää, mutta iskee silti pöytään kasapäin karua faktaa. Eikä Inklusiivin tavoitteena ole syyllistää, vaan nimenomaan auttaa yrityksiä kehittämään toimintaansa.

Suomessakin ollaan nyt herätty aiheen tärkeyteen. ”Monimuotoisuudesta ja inklusiivisuudesta on tulossa välttämätön johtajuuskompetenssi, jota johtajat kehittävät pystyäkseen johtamaan monimuotoisia tiimejä tai yrityksiä”, Toropainen kertoo.

Tilastoissa Suomi ei kuitenkaan ole vielä päässyt loistamaan. EU-tutkimuksen mukaan Suomi on Euroopan kärkimaita rakenteellisessa rasismissa ja rasismiin liittyvässä syrjinnässä. Rakenteellinen rasismi tarkoittaa työelämäkontekstissa esimerkiksi organisaatioiden toimintatapoihin piiloutuvaa syrjintää. Viime aikoina on puhuttu paljon nimisyrjinnästä, joka ilmenee muun muassa siten, että suomalaiseen nimeen verrattuna ulkomaalaistaustaisella nimellä on huomattavasti hankalampaa saada töitä Suomessa. Toropainen huomauttaa, että moni syyllistyy rasismiin tai seksismiin tietämättään. ”Meillä on kaikilla tiedostamattomia ennakkoluuloja eli biaksia – mikä vaikuttaa siihen, että saatamme tiedostamattamme kohdella eri ihmisiä eri tavalla”, hän sanoo.

Ennakkoluulot näkyvät myös erilaisten stereotypioiden syntymisenä ja olemassaolona. Klassinen esimerkki työelämästä on alojen sukupuolittuminen. Toropainen selittää: ”Suomi on OECD:n kärkimaita siinä, miten iso sukupuolisegregaatio aloilla on. Hoitoalat ovat tosi naisvaltaisia ja insinööri- ja teknologia-alat tosi miesvaltaisia. Nämä stereotypiat voivat johtaa siihen, etteivät ihmiset löydä sitä unelma-ammattiaan”. Näin oli käydä myös Toropaiselle itselleen. Yksi hänen mursuvuoden suosikkikursseistaan oli Rahoituksen perusteet, mutta hän ei kuitenkaan osannut kuvitella itseään rahoitusalalle pääaineeseen liittyvistä stereotypioista johtuen.

Slush-aikoina Toropainen tapasi monia pääomasijoittajia ja kiinnostus rahoitusalaan heräsi uudestaan. Pian hän löysikin itsensä yliopiston rahoituksen kurssilta. Eikä innostus lopahtanut siihen, sillä hän toimii nyt enkelisijoittajana osana lontoolaisen pääomasijoitusyhtiön enkelisijoitusohjelmaa. Ohjelmaan valittiin vaikutusvaltaisia startup-yrittäjiä sekä teknologia-alan ihmisiä eri puolilta Eurooppaa. Heillä on käytössään sata tuhatta dollaria, jotka he voivat sijoittaa valitsemiinsa startup-yrityksiin. Toropainen uskoo, että sijoittamalla pystyy vaikuttamaan esimerkiksi monimuotoisuuteen liittyviin kysymyksiin. ”Sillä, mihin rahoitusta ja pääomia kanavoidaan on tosi iso vaikutus siihen, minkälaiset yritykset kasvaa ja minkälaisia ongelmia voidaan ratkaista”, hän sanoo.

Opintonsa Toropainen kertoo viimeistelleensä viime vuonna, kun koronakevät tarjosi aikaa gradun kirjoittamiselle. Opiskeluaikanaan hän otti Aallon kurssitarjonnasta kaiken ilon irti ja opiskeli niin markkinointia, tieto- ja palvelujohtamista kuin rahoitustakin, tehden samalla myös kursseja taiteen ja tekniikan puolelta. Kun Toropainen valitsi kandivaiheessa median sivuaineen, oli vastassa hämmentynyt reaktio. ”Siitä sai kommentteja, että mitäs hyötyä tuosta on”, Toropainen muistelee. Hän kuitenkin kokee, että monialaisista opinnoista on ollut hänelle paljon etua. ”Sellaisesta tietystä kuplasta ja kapeammasta ajattelusta pääsi pois, kun pääsi oppimaan ihan erilaisia juttuja ARTSin puolella”.

Vaikka tekemistä riittää, on Toropainen iloinen siitä, että moni yritys on ottanut monimuotoisuusteemat agendalleen. Myös johtajilta odotetaan tänä päivänä aikaisempaa enemmän D&I-tuntemusta. ”Näistä aiheista on tullut niin kriittisiä, että johtajien, jotka haluavat pysyä relevantteina ja ajan hengessä kiinni, on tärkeää oppia myös näistä teemoista”, Toropainen sanoo.

Hän haluaa myös itse oppia jatkuvasti lisää, esimerkiksi kirjoja lukemalla. Viimeaikaisiin suosikkeihin lukeutuu suomalaisnigerialaisen Minna Salamin kirja Aistien viisaus. Toropaisen mukaan lukeminen tuo uusia näkökulmia ja avartaa ymmärrystä. ”Me kaikki voimme koko ajan oppia näistä asioista lisää, jotta voimme rakentaa tasa-arvoisempaa ja yhdenvertaisempaa maailmaa”, hän kiteyttää.