Kuinkas sitten KYvikään?

AYY:n edustajisto on ylioppilaskunnan korkein toimielin, jossa kyltereillä on suuri halu olla mukana. Kylteri meni vaalivalvojaisiin pohtimaan, miksi.

D’Hondtin menetelmä. Istun AYY:n ja KY:n edustajistojen yhteisissä vaalivalvojaisissa ja en voi lakata miettimästä D’hondtin menetelmää.

Jokainen liian hienoja termejä yhteiskuntaopin kirjoitusten aamuna tankannut muistaa, että Suomessa eduskunta valitaan D’hondtin kehittämällä vaalitavalla. Siinä jokaisen vaaliliiton eniten ääniä saanut henkilö saa vertailuluvun, joka vastaa vaaliliiton saamaa kokonaisäänimäärää.

Mutta millä menetelmällä valitaan AYY:n edustajisto? Entä KY:n? AYY:n edustajistossa ehdokkaat kuuluvat vaaliliittoon ja vaalirenkaaseen – mikä niiden ero on? En voi kuin myöntää itselleni, ettei minulla ole tästä mitään tietoa. Vaikka olen äänioikeutettu ja oikeuttani käyttänyt, ei mikään taho ole tiedottanut, millä pelisäännöin kahden opiskelijajärjestön korkeinta päätösvaltaa käyttävä toimielin valitaan.

Katson ympärilleni. Vaalivalvojaisissa on paikalla noin viisikymmentä ihmistä ensimmäisen syksyn opiskelijoista ännännen vuoden veteraaneihin. Mietin, että varmasti joku heistäkään ei osaisi sanoa, miten edustajistot valitaan. Ei vaikka olisivat itsekin nyt ehdolla.

Kysymys vaalitavasta on triviaali, mutta jotain se kuvaa. Toimielimet eivät ole tavallisen opiskelijan elämässä niin olennaisia, että niiden toimintatavat olisivat tuttuja. Edustajisto kuulostaa paikalta ihmisille, jotka saavat housunsa märäksi sellaisista sanoista kuin linjapaperi, ohjesääntö ja toimintasuunnitelman lähetekeskustelu.

Samaan aikaan edustajistot käyttävät kuitenkin todellista valtaa. Erityisesti AYY:n edustajisto omaa yliopistolakiin kirjatun aseman jäsentensä edunvalvojana, päättää vuosittain 2,5 miljoonan euron toimintabudjetista ja ohjaa, miten AYY:n 160 miljoonan euron kiinteistömassaa hallitaan.

Ei siis ihme, että löytyy myös niitä ihmisiä, jotka haluavat käyttää aikaansa ensin vaalikampanjointiin ja hyvin käydessä itse edustajistotyöhön. Samasta syystä nämä opiskelijavaikuttajat haluavat myös löytää muita samanmielisiä edistääkseen yhteisiä tavoitteita.

AYY:n edustajistossa merkittävintä valtaa on viimeisten kausien aikana käyttänyt KY:n muodostama Kylterirengas. Sen hallussa on päättyvällä kaudella ollut 14 45:sta paikasta. Ryhmän tavoitteina on KY:läisten etujen ajaminen ja kylterikulttuurin elinvoimaisuuden varmistaminen Aallossa.

Myös muut AYY:n edustajiston ryhmät ovat rakentuneet pääasiassa opiskelualan tai killan ympärille. Ainoita merkittäviä aatteellisia toimijoita ovat Vihreämpi aalto sekä kokoomussidonnainen Vapaus Valita. Ensimmäisellä on ollut päättyvällä kaudella kaksi hengen edustajistoryhmä, jälkimmäinen kisaa ensimmäistä kertaa.

”Politiikan pakottaminen kaikkiin asioihin on aika väsyttävää. Meille tärkeämpää on pyrkiä edistämään kaikkien aaltolaisten parasta”, sanoo edaattorina toiminut Emil Fihlman vaaliliitto Voltista, joka edustaa kolmea teekkarikiltaa.

”Aatteellisuus tuo fokusta toimintaan. Silloin ainakin tiedetään, minkälaista linjaa ollaan ajamassa”, toteaa Märt Vesinurm. Hän on Vapaus Valita -listan vaalikoordinaattori ja ehdokas.

”Mä yritän kertoa hauskoja juttuja, mutta koska kyse on edustajistosta, niitä ei ole kauhean monta.”

Entinen KY- ja AYY-edustajistojen jäsen Antti Korpelainen on pyydetty esittämään ajatuksia edaattorina toimimisesta. Keskeinen viesti esityksessä on: tehkää paremmin kuin minä aikoinaan.

”Ite tein sen virheen, että olin ylimielinen kusipääkylteri. Luulin tietäväni, miten maailma piti rakentaa valmiiksi, mutta enhän mä tiennyt.”

”Menkää te ja jutelkaa ihmisille bileissä ja ruokapöytäkeskusteluissa. Kysykää mitä mieltä he ovat AYY:n asumisesta tai opintotuesta tai siitä, onko täällä oikeanlaista opiskelijatoimintaa. Ei se ole sen kummempaa.”

Korpelainen nostaa puheessaan esille myös aatteiden merkityksen: ”Älkää pelätkö politisoitumista. Tällaisella yhteisöllä ei ole vain yhtä päämäärää. Se päämäärä on aina erikseen löydettävä ja sitähän poliittisuus tarkoittaa.”

Poliittisuuden poissaolo on kieltämättä hieman erikoista. Moneen kysymykseen ei ole olemassa selkeitä järkevään ajatteluun pohjautuvia vastauksia: Pitäisikö ylioppilaskunnan julistautua feministiseksi? Tuleeko AYY:n julkaista itsenäistä journalistista lehteä? Haluaako ylioppilaskunta ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin? Nämä ovat selkeän arvopohjaisia kysymyksiä, joihin edellinen edustajisto on ottanut kantaa.

Vihreämpi Aalto ja Vapaus Valita muistuttavat myös, etteivät koulutusalaryhmät ole kovin proaktiivisia toimijoita: kun arvoissa on hajontaa, aloitteiden muodostaminen ja edistäminen ei ole kovinkaan helppoa. Tämän takia, ryhmät väittävät, edustajisto on pitkälti vain kommentoinut AYY:n hallituksen tuomia esityksiä, eikä tuonut esiin uusia ajatuksia.

Kylterirenkaan aktiivien parista ei tunnu löytyvän kovin selkeitä vastauksia siihen, mitä aloitteita ryhmä on AYY:n edustajistossa viimeisen vaalikauden aikana tehnyt. Useimmin mainittu vastaus koskee linjapaperia, johon kylterit ajoivat maininnan Mikkelin kampuksesta. Mainittujen arvokysymysten kohdalla Kylterirenkaan äänet hajautuivat eri kannoille.

Yksi kysymys Kylterirengasta kuitenkin selkeästi yhdistää. Aalto-yliopiston alusta lähtien keskeiset opiskelijajärjestöt KY ja TF ovat suunnitelleet yhteistä opiskelijakeskusta, joka toisi eri alojen opiskelijat yhteen myös vapaa-aikana. Aktiivinen suunnittelu on ollut käynnissä vuodesta 2015 lähtien, jolloin AYY tuli mukaan projektiin. Lopullisen rakennuspäätöksen tekeminen 15-20 miljoonan euron hankkeelle koittaa todennäköisesti lähivuosina.

KY:lle opiskelijakeskuksen rakentaminen on prioriteetti, sillä vuonna 2020 KY-talossa alkaa remontti, minkä myötä se poistuu kylterijärjestöjen käytöstä. Lisäksi Espilän ja Sahan vuokratiloista halutaan päästä omaan rakennukseen.

Kyltereiden huolena on, ettei AYY:lla ole ollut tarpeeksi suurta kiinnostusta hankkeen edistämiseen. Projektin suunnitteluun ja johtamiseen on varattu liian vähän resursseja, mikä on hidastanut sen etenemistä. Erimielisyyttä on ollut myös tilojen hallinnoimisesta yhteisessä rakennuksessa.

Kriittisimmät ovat epäilleet, että AYY:n tärkein prioriteetti on ollut estää opiskelijakeskuksen rakentaminen ilman sen mukanaoloa. Ainakin Aallon johdon kantana on ollut, että keskeiselle paikalle metroaseman viereen suunniteltu rakennus olisi tarkoitettu kaikille opiskelijoille.

KY:ssa on yritetty selvittää oman keskuksen rakentamista. KY:n toimijoiden mukaan yliopiston alainen ja Otaniemestä suuren osan tonteista omistava kiinteistöyhtiö ACRE on kuitenkin ilmoittanut, ettei se tarjoa tai kerro vaihtoehtoisista tonteista niin pitkään kun kylterit ovat mukana nykyisessä hankkeessa. Tämä ja kysymys tilojen hallinnoinnista olivat keskeiset syyt, joiden takia KY:n edustajisto äänesti syyskuussa, haluaako järjestö jatkaa mukana nykyisessä projektissa AYY:n ja TF:n kanssa.

ACRE:n mukaan Otaniemessä ei käytännössä ole tontteja, joille olisi mahdollista rakentaa ilman kaavamuutosta. Lisäksi ACRE muistuttaa, että viime kädessä tonttipolitiikka on yliopiston käsissä. ACRE:n ja yliopiston mukaan linjausta, jonka mukaan KY:lle ei kerrottaisi vaihtoehtoisista tonteista, ei ole.

Kylterit halusivat jatkaa opiskelijakeskuksessa. Nykyisestä projektista lähteminen ilman olemassa olevaa varasuunnitelmaa nähtiin liian riskialttiiksi. KY-päättäjät halusivat ennemmin vaikuttaa AYY:n toimintaan projektissa, mikä tapahtuu parhaiten sen edustajiston kautta.

Tämän takia Kylterirenkaan menestyminen on KY:n näkökulmasta tärkeää. Kyse ei ole aatteista vaan edunvalvonnasta.

Vaalivalvojaisissa Kylterirenkaan aktiiveja vähän jännittää. Sentimentti on, että paikkamäärän pudotus yhdellä olisi vielä hyväksyttävä tulos. Epävarmuus on suurta, sillä minkäänlaisia gallupeja tai ennakkotietoja ei ole.

Tunnelma tiivistyy, kun edustajistovaalien keskusvaalilautakunta saapuu paikalle. Lautakunnan puheenjohtaja Petteri Heliste hyppää lavalle ja päättää pitää vielä pienen puheen ennen tulosten julkistamista:

”Edustajistovaaleista puhutaan negatiivisesti kaverivaaleina. Pari oikeaa kamppista tehneenä voin sanoa, että sellaista se on oikeassakin”Tänä päivänä demokratia on globaalisti isossa kriisissä.”

”Meillä on iso mahdollisuus päättää omista asioistamme. Monessa muussa maassa joku muu tekee päätökset opiskelijoiden puolesta.”

”En sano, että teidän pitäisi pelastaa demokratia, mutta olisi se ihan kivaa. Ja kyllä te siihen pystytte.”

Aika isoja ajatuksia. Mieleen tulee, että ennen globaalin demokratian pelastamista, edaattorit voisivat vahvistaa oman edustajistonsa legitimiteettiä. Äänestysprosentti on pyörinyt alle 35 prosentissa, eikä demokratialle olennaista julkista keskustelua ole käytännössä olemassa. Vain Maanmittari-, Rakennusinsinööri- ja Arkkitehtikillan edaattoreista koostuva Luova ja ruotsinkielinen Polytekarna on päivittänyt edustajistoasioita Facebook-sivuilleen jokseenkin säännöllisesti päättyvän vaalikauden aikana. Sen sijaan esimerkiksi Kylterirenkaan edellinen Facebook-päivitys on marraskuulta 2017.

Tulostenjulkistusta seuraa salin takarivistä AYY:n toiminnanjohtaja Elina Nieminen ja hallinto- ja HR-päällikkö Annika Mällinen. HY:n ja Jyväskylän yliopiston alumnit muistuttavat, että edustajistovaalien äänestysprosentti on melko samanlainen kaikkialla. He uskovat, että edustajistolla on tarpeeksi legitimiteettiä toimia, sillä se tarjoaa melko edustavan otoksen aaltolaisista.

Helisteen puheen jälkeen siirrytään illan pääohjelmaan, tulostenjulkistukseen. Äänestysaktiivisuudeksi kerrotaan 33,4 prosenttia, mikä on hieman edellisiä vaaleja vähemmän. Prosenttiluku ja pienten ryhmien tulokset – kuusi ryhmää saa kaksi tai kolme paikkaa, perustieteiden SCIsma ja kampuskehitykseen keskittyvä Luova yltävät neljään – otetaan vastaan hillityin aplodein.

Sitten jysähtää: Vihreämpi Aalto saa kuusi paikkaa. Se on kolme kertaa enemmän kuin viimeksi. Taputukset ovat tuloksen mukaiset.

Vaalien suurimpana selviää kuitenkin Kylterirengas. Ykkössija ei ole yllättävä, mutta paikkamäärä on: ryhmän koko nousee yhdellä 15:een. Taputuksia kuuluu, läpipäässeet onnittelevat toisiaan, lavalta kuulutetaan, että kuohuviiniä on vielä jäljellä. Pelimerkit seuraavalle kahdelle vuodelle on nyt jaettu.

Pian tulosten jälkeen vaalivalvojaiset alkaa tyhjetä. Ehkä kampanjoijat tarvitsevat kunnon unet pitkän urakan jälkeen. Tuloksiin pettyneitä ei juurikaan ole, vaan kaikki tuntuvat päässeensä ainakin omiin tavoitteisiinsa. Jos omat äänet eivät riittäneet haluttuun paikkaan, niin ryhmän menestystä korostetaan.

Kysymykseen, mikä nyt todella muuttuu AYY:ssa, ei kukaan osaa vielä vastata. Ensin pitää päästä tapaamaan muita ryhmiä ja määrittämään yhteisiä pyrkimyksiä. Näinhän se on eduskuntavaalienkin jälkeen, jolloin vasta hallitusneuvottelut paljastavat, mitä tavoitteita valtaanpääsevät lähtevät edistämään.

On kuitenkin valitettavaa, jos avoimen ja demokraattisen vaalin vaikutus selviää vasta neuvotteluhuoneessa. Tai jos se, että vain kolmannes ylioppilaskunnasta on vaivautunut käyttämään äänioikeuttaan, ei aiheuta ajatusta, että jotain pitäisi radikaalisti eri tavalla.Ehkä tämä on liian tuomitsevaa.

Joku jo poislähtevä huikkaa minulle: ”Kyllä me tehdään paremmin kuin aikaisemmin.”

Toivottavasti näin.