Koulutustaustat pöydällä

Miten ja miksi erilaiset stereotypiat syntyvät? Onko oikeasti väliä, onko joku käynyt lukion, amiksen tai koulunsa ulkomailla? Kylteri kokosi kolmen erilaisen toisen asteen koulutuksen saaneen kauppislaisen keskustelemaan ennakkoluuloista ja koulutustaustan merkityksestä yliopistossa.

Olemme pitkälti kokemustemme summa. Toisen asteen koulutus sijoittuu kriittiseen elämänvaiheeseen, jolloin kerrytetyillä kokemuksilla voi olla ainutlaatuinen vaikutus siihen, miten opimme näkemään itsemme tai muut. Ihmiset myös jäsentävät omaa paikkaansa maailmassa samaistumisen tai etäännyttämisen kautta. Kauppakorkeakoulun opiskelijat Paula Malka, Liisa Helle ja Arttu Nieminen pyydettiin keskustelemaan omista koulutaustoistaan sekä niihin liittyvistä stereotypioista. Tässä jutussa esitetyt mielipiteet ovat keskustelijoiden omia, eivätkä keskustelijat edusta kuin itseään.

Tieteenaloihin kohdistuu usein kärjistettyjä mielikuvia, ja statusalana kauppatieteisiin on erityisen helppo kohdistaa ennakkoluuloja. Millaisia näkemyksiä lähipiirissänne oli kauppiksesta, kun haitte tänne opiskelemaan?

Paula: Vaikka kauppishan on todella hyvä vaihtoehto, ei se opiskelupaikkana korostunut mitenkään erityisenä perheessämme, koska serkkuni ovat oikislaisia ja isäni teekkari. Isäni jopa vitsaili usein, että kyllä se TKK on paras vaihtoehto, sieltä ne yritysjohtajatkin tulevat. Uskon perheeni kuitenkin olevan iloinen siitä, että olen löytänyt paikkani.

‍Arttu: Ainakaan perheen kohdalla ei ollut mitään, kun ei meidän perheessä ole muita korkeakoulun käyneitä. Edellisessä koulussa saatujen ystävien keskuudessa oli vähän sellaista naureskelua, että tuleeko minusta nyt joku pukupelle.

Liisa: Selvästi tuli!

Arttu: Nimenomaan. Lähinnä he ihmettelivät, mitä järkeä ammatillisen on mennä opiskelemaan vielä viisi vuotta varsinkin, kun ei saa mitään hyväksiluettua. Että miksen vain mene töihin, kuten kaikki muutkin. En ole vähään aikaan jutellut heidän kanssaan, joten en tiedä, onko heidän mielipiteensä muuttunut. Tuskin.

On selvää, että myös koulutustaustoihin liitetään stereotypioita. Eri asia on, ovatko käsitykset oikeutettuja. Mitä merkitystä teidän mielestänne on sillä, millaisesta koulutustaustasta tulee?

Paula: Jossain oppii jotain, mitä jossain muualla ei, mutta loppujen lopuksi tiedot ja taidot tasoittuvat täällä aika hyvin.

Liisa: Voihan siitä olla apua, että on tottunut opiskelemaan tietyllä tavalla. Merkittävintä on kuitenkin se, millaisella asenteella tulee kouluun ja alkaa tehdä hommia. Suurin tekijä ei ole se, mistä on aloittanut, vaan se, minkä takia on täällä.

Arttu: En koe, että olen menettänyt mitään, vaikken ole käynyt lukiota. Minulla on joka tapauksessa hyvä yleistietämys asioista. Se, mitä korkeakoulussa opiskelee, on paljon tärkeämpää kuin toisen asteen opinnot.

Millaisena te itse koette edellisten opintojenne vaikutuksen nykyisissä opinnoissanne? Näkyykö koulutustaustanne mitenkään?

Liisa: Olennaisin etu kansainvälisessä koulussa opiskelusta on kauppiksella ollut kielitaito. Kaksikielisyydestä on ollut rutkasti hyötyä englanninkielisillä kursseilla. Meidän koulussamme myös valmistauduttiin alusta asti yliopisto-opintoihin. Käytännössä kaikki koulutyöt, ryhmätyöskentely ja esiintymiskoulutus ala-asteelta alkaen valmensivat yliopistoa varten, koska siellä oli itsestään selvää, että kaikki jatkavat yliopistoon. Edellisessä koulussa opitut työskentelytavat ovat jääneet selkärankaan.

Arttu: Ymmärrettävästä syystä minulla on aika hyvät IT-taidot verrattuna moneen muuhun ja paljon täällä opeteltavia asioita tiesin jo valmiiksi, joskin hieman eri nimellä. En usko, että millään tavalla näkyy, etten ole käynyt lukiota. Jossen olisi itse kertonut siitä, ei kukaan olisi huomannut.

Paula: Taustani myötä olen tottunut lukemaan. Jos ei ole tehnyt ylioppilaskokeita tai muutenkaan käynyt paljon kokeissa, ei välttämättä tiedä, miten kannattaa lukea tai muodostaa lukurutiini.

Onko teidän koulutustaustanne jotain, mikä nousee täällä kauppiksella esille?

Arttu: Minulle huudellaan jatkuvasti “amis”! Me olemme helppo naljailun kohde. Toki kommentointi tapahtuu huumorilla ja vain omien kavereiden toimesta, ja se on minustakin ihan hauskaa. Tietysti kolmatta vuotta amisläppä alkaa olla jo vähän kulunutta.

Paula: Ei nouse. Lukiotausta on niin yleinen – suurin osa muistakin on lukiosta.

Liisa: Yleensä ihmiset haluavat kuulla taustastani. Kuinka kauan opiskelin ulkomailla, miksi, mitä, ja miksi tulin takaisin Suomeen. Kyllä se kieltämättä vähän hämmennystä herättää.

Hyvin erilaisia kokemuksia siis. Arttu ja Liisa, millaisia ennakko-olettamuksia muut liittävät koulutustaustoihinne?

Arttu: Ehkä ihmisillä on olettamuksia amiksista ylipäätään, mutta se, että on päässyt kauppikseen tuntuu kertovan ihmisille enemmän ja aikaisempi unohtuu. Ei kauppiksessa olevista amiksen käyneistä ajatella samalla tavoin kuin muista amiksista saatetaan.

Liisa: Jotkut ihmettelevät, voiko Bangkokissa muka olla hyviä kouluja. Mutta käsitys muuttuu usein sitten, kun ihmiset ovat käyneet vaihdossa vaikka jossakin päin Aasiaa.

Onko koulutustausta asia, josta keskustellaan? Tuleeko se puheeksi esimerkiksi, kun ihmiset tutustuvat ensi kertaa?

‍Liisa: Ehkä mursuna jonkin verran puhuttiin koulutustaustasta muttei oikeastaan sen jälkeen. Poikkeuksena ovat penkkarit, joiden aikaan on luonnollista muistella omaa abivuottaan.

Arttu: Ensimmäisenä vuonna ressut ja norssit huutelivat toisilleen vitsillä. Ei nyt kuljettu missään ressu- tai norssiporukoissa, vaan samassa kaveriporukassa oli sellaista keskinäistä huutelua. Kai sillä luotiin yhteishenkeä ikään kuin omien kesken.

Paula: Minä taas en ole huomannut ollenkaan, että puhuttaisiin, mistä lukiosta joku on. Eikä minua oikeastaan kiinnosta hirveästi, mistä porukka tulee. Ei sillä ole mielestäni mitään väliä.

Etsitäänkö koulutustaustan kysymisellä samanhenkisyyttä, vai miksi ihmisten on tärkeä saada tietää, mistä kukin on?

‍Paula: Jossain lukiossa voi olla vaikka 300 ihmistä samalla vuosikurssilla, niin mielestäni jokin tietty lukio ei kerro tai määritä, millainen tyyppi joku on. Vaikka vastaus olisikin jokin “huonompi” lukio, niin ajattelen, että kaikki kauppikseen päässeet ovat fiksuja ihmisiä ja luultavasti keskenään samanhenkisiä. Ehkä sen takia en ole muodostanut ihmisistä ennakkokäsityksiä koulutaustan perusteella.

Liisa: En usko, että vastauksen perusteella rankataan ihmisiä. Yritetään vain rikkoa jää, jotta on vähän helpompi tutustua, kun orientaatioviikolla jännittää niin paljon muutenkin.

Arttu: Välttämättä itse tieto jonkun taustasta ei ole tärkeää. Kuten Liisa, uskon kysymyksen olevan helppo tapa avata keskustelu. Kahden viikon jälkeen vastausta ei kukaan enää muista.

Tehdään loppuun pieni yhteenveto mietteistänne. Olette yhtä mieltä siitä, että tämän hetken opinnot kertovat ihmisestä enemmän kuin jo taakse jääneet toisen asteen opinnot. Ette ole enää lukiolaisia, paluumuuttajia tai amiksia, vaan kyltereitä. Identiteettinne on muuttunut. Suhtauduitteko itseennne erilailla aiemmin kuin nyt?

Paula: Olin lukiossakin aika kunnianhimoinen ja halusin tehdä hyvää jälkeä. Sellainen olen täälläkin, kuten varmaan kaikki muutkin.

Arttu: Olen aina ajatellut, että pystyisin parempaan. Kaikki kaverini olivat käyneet lukion ja olivat yliopistossa silloin, kuin itse olin ammattikorkeakoulussa. En nähnyt itseäni heitä huonompana ihmisenä, mutta ehkä alitajuisesti pidin itseäni alisuoriutujana. En tiedä, onko sekään suhtautuminen muuttunut ihan hirveästi. En ainakaan haluaisi miettiä, että ajattelisin itseäni koulupaikkani kautta.