Kokeileminen kestävänä katalyyttinä kauppakorkean kasvatille

Oletko jo löytänyt alaltasi inspiroivan kulman kohti kauppatieteilijän kunnianhimoista kohtaloa? Tai edes johtolankoja siitä, miten sitä paljon puhuttua strategisuutta saa implementoitua oman pään kanssa operoimiseksi? Vai mateleeko opintopisteiden kertyminen sittenkin samalla, kun podet eksistentiaalista kriisiä Aalto-yliopiston kunniakkuuden kannattelijana?

Jos et tunnista itseäsi jälkimmäisimmästä kuvaelmasta, voit taputtaa itseäsi olalle ruhtinaallisella ylpeydellä: olet luultavasti jo löytänyt motivaatiosi ja tapasi luovia olemassa olevien rakenteiden puitteissa yliopistomaailmassa ja työelämässä. Mutta jos yhteys kurssisisältöjen ja niiden merkityksellisyyden välillä edelleen pätkii, eivätkä omat vahvuudet tunnu pääsevän oikeuksiinsa saati löydy ensinkään – niin olet nähty.

Meillä on suuri määrä opiskelijoita, joilla ei ole vielä ymmärrystä omasta erityisestä potentiaalistaan tai tavasta päästä tekemään merkityksellistä ja inspiroivaa uraa kauppatieteiden opintojensa lähtökohdilla. Useissa tapauksissa potentiaalin koulimisen hidasteena olemme me itse, sillä tiedostamaton oman arvon tunnon ehdollisuus perfektionistisille ihanteille ja suorittavalle saavuttamiselle sekä ”epäonnistumisen” pelko ja tuntemattoman välttely kaventavat omaa kykyämme tarttua vaihtoehtoisempiin, rohkeampiin oppimiskokemuksiin ja aluevaltauksiin, jotka voisivat tarjota meille yllättävän sauman omanlaiseen asiantuntijuuteemme ja ambitioihimme.

Itselleni koko kandidaattivaiheen merkityksellisin kurssi on ollut Johdatus visuaalisen viestinnän muotoiluun, jolle pääsin livahtamaan vahingossa pääaineopiskelijoiden sekaan uteliaana, vailla omia odotuksia. Vaikka kurssi onkin nimensä mukaisesti vasta alkusysäys visuaalisen kulttuurimme tulkitsemiselle ja sen luomiseen orientoitumiselle yliopistokontekstissa, ensi kertaa minusta tuntui, että olin löytänyt kutsumukseni hahmottaa ja johtaa kokonaisuuksia. Itsereflektio oli sisäänleivottu osa viikkotyöskentelyä koko kurssin ajan. Se loi käänteentekevän synergian kauppatieteen opintojeni sekä vuorovaikutuksen ja visuaalisen viestinnän keinojen ja tavoitteiden kanssa.

Tällaisia vaihtoehtoja perinteisille pääainekursseillemme ovat olleet yliopiston tarjonnassa esimerkiksi monialaisille projektikursseille ja vapaaehtoisorganisaatioiden vastuuasemiin hakeutuminen tai itselle vielä vieraan mutta kiinnostavan tieteenalan opintojen käyminen. Aikaisemmin tarjottiin laajemmin myös yhteisiä taideopintoja, ei vain ympäripyöreitä ja mitäänsanomattomia, vaivattomimmin opintopisteitä tarjoilevia design bitsejä. Nyt JOO- eli joustavan opinto-oikeuden lakkauttaminen suitsii entisestään yliopiston tukemaa poikkitieteellisyyttä ja kasvattaa turhaan opiskelijoiden kokeilemisen kynnystä. Poikkitieteellisyyteen syventymiseen oikeuttavat lähinnä erikseen haettavat, pienet ja vähemmän tunnetut maisteriohjelmat ja sivuaineet, mutta niitä tai niiden pääsyvaatimuksia ei myöskään pidetä tarpeeksi systemaattisesti esillä opintonsa aloittaville ja voimaansa vielä etsiville opiskelijoille. Etenkin, jos omat kyvyt, motivaatio ja sen myötä toiminnanohjaus eivät ole vielä kirkastuneet.

Kauppatieteiden opiskelun hienous on oppimamme muovaaminen kulloisenkin tavoitteemme tueksi – etenkin kun haluamme oppia muutakin tieteenalojen raameihin rajoittumatta. Unohdamme silti juuri sen monialaisuuteen taipuvaisuuden arvon, kun meitä ohjataan orientoitumaan hyvin pääaineemme oletusarvoisten sisältöjen sanelemina ja monesta moniosaajuuteen potentiaalisesta opiskelijasta tulee potentiaaliaan vielä etsivä väliinputoaja. Tätä potentiaalin löytämistä ja mahdollisuuden antamista monialaisesti vahvistaa Aallon sivuille valikoiduissa alumnitarinoissa toistuvina aiheina juuri rohkeaan, itseä kiinnostavien asioiden kokeilemiseen kannustaminen, monialaisten opintojen ja projektien ylistäminen, sekä ”sattuman” merkitys urapolun arkkitehtina.

Nykyinen kiire hakeutua jatko-opintoihin, tiukka tutkintomalli ja aikataulu, sekä suorituskeskeisen kylterin ihanne palvelevat vain harvoja. Samalla kun kommunikointi- ja tunnetaitojen merkityksestä puhutaan mediassa yhä enemmän, emme kuitenkaan välttämättä ymmärrä tehdä tarpeeksi tietoista työtä itsemme ja täten myös muiden syvälliseksi ymmärtämiseksi sekä sisäisesti motivoivien asioiden äärelle pääsemiseksi.

Kun monen takaraivossa loisii yhteiskunnan diskurssi odotuksista toimia tuottavuuden ja normatiivisen systeemin brändilähettiläänä, ei ole ihme, jos oman itsetuntemuksensa meta-analyysi ja reflektio todellisista sisäisistä motiiveistamme ja mahdollisuuksistamme sekä arvomaailmamme kriittisempi tarkastelu eivät ole olleet kaikille resurssien käytön prioriteettejä tässä menestyksen reseptissä, jolle alinomaan altistumme suorittamisen imussa. Ja miten voisi ollakaan, jos mikään tai kukaan ei ohjaa ajatteluamme ja turvallisen kaavan ulkopuolelle hakeutumista.

Liukuhihnamaista, yhä joustamattomampaa kilpajuoksua toiselta asteelta työelämään kaavailtiin vauhdittamaan pirteämmän talouden reinkarnaatiota. Tutkimiseen, lukkoon lyötyjen koulujen tai tutkinto-ohjelman ensisijaisten tavoitteiden ulkopuoliseen kokeiluun tai laajan kiinnostuksenkohteiden kirjon vaalimiseen ei kannusteta tai anneta tukea riittävästi sitä tarvitseville, ja moni kipuileekin valitsemallaan alalla jumiutuen kapeaan kuvaan mahdollisuuksistaan valitsemansa suuntauksen kahlitsemana.

Sen sijaan vaihtoehtoisia tapoja kokeilla, oppia ja kehittää itseään tulisi huomioida myös opintojen ulkopuolella. Monelle juuri haahuilulta joskus vaikuttava kokeilemaan lähteminen voi tarjota kaikista arvokkaimpia, odottamattomia oppimiskokemuksia pystyvyydestämme ja vaikutusmahdollisuuksistamme.

Tuntemattomampiin ympäristöihin jalan oven väliin ujuttaminen ja haasteisiin tarttuminen esimerkiksi vieraassa kulttuurissa vaihto-opintojen, harjoittelupaikan tai omaehtoisen reissaamisen kautta voi mullistaa omat toimintatavat tai nostaa esiin ulkopuolisten havaintoja esimerkiksi oman kognition erityispiirteistä tai tunteidenkäsittelytavasta. Tätä metatietoa voi kerryttää myös opiskelun sijasta esimerkiksi muunkin kuin suoraan oman alan tai erikoistumisalueen palkkatöillä, vapaaehtoisorganisaatiossa tai tapahtumissa toimimisella, omaehtoisilla projekteilla tai yliopiston ja palkkatyön ulkopuolella tehtävillä osaamisen todentavilla sertifikaateilla. Jokainen kokemus rakentaa yhteyttä myös opiskeltavien asioiden ja tosielämän ilmiöiden välillä, jolloin henkilökohtaisia tavoitteita voi olla helpompi asettaa ja tarkoituksenmukainen oppiminen saa meidät toimimaan.

Näistä tiedon- ja tunteiden käsittelyn vahvuuksista ja haasteista tietoisemmaksi tuleminen on parhaimmillaan mitä hedelmällisintä konsultaatiota omista tarpeista, rajoista ja siitä, minkä piirteiden kehittämiseksi on mahdollista löytää työkaluja. Voit edistää ideointia ja itsetuntemusta vaikkapa varaamalla ajan Aallon uraohjaukseen tai opintopsykologille.