Ken leikkiin ryhtyy
Kauppakorkeakoulua on tasaisin väliajoin syytetty ranking-menestyksen jahtaamisesta opetuksen laadun ja opiskelijoihin keskittymisen kustannuksella. Mikä on asian todellinen laita, ja mitä rankingien jahtaaminen käytännössä tarkoittaa?
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu päivitti vuoden 2016 aikana strategiansa. Sekä vanhassa että uudessa versiossa koulun visio on olla Euroopan parhaiden kauppakorkeakoulujen joukossa niin opetuksen, tutkimuksen kuin yhteiskunnallisen vaikuttavuuden osalta. Uudessa strategiassa vision toteutumisen seurantaan nimetään yksi ensisijainen mittari – kansainvälisten yliopistorankingien tulokset.
Nobel-palkintoja ja johtajakoulutusta
Syventyminen kauppakorkeakoulun seuraamien rankingien sisältöihin paljastaa yllättäviä pisteytysperusteita. Kiinalainen ARWU antaa pluspisteitä siitä, että koululla on palkkalistoillaan henkilöitä, jotka ovat opiskelleet taloustieteen Nobelin voittaneessa yliopistossa. Sen sijaan ranking ei ota lainkaan huomioon opetuksen meriittejä, mikä pätee myös US Newsin vastaavaan listaan. Quacquarelli Symondsin rankingarvosanasta 80 % perustuu pelkästään työnantajien ja akateemisten tutkijoiden subjektiivisiin mielipiteisiin koulujen maineesta, kun taas Financial Times kiinnittää huomionsa korostetusti Executive Education -ohjelmiin ja valmistuneiden opiskelijoiden palkkatilastoihin. Amatöörin silmään osa rankingien sisällöstä vaikuttaa varsin kyseenalaiselta – miksi ihmeessä yliopistojen paremmuutta pitäisi mitata työnantajien mututuntumalla tai johdon koulutuksen meriiteillä?
Kauppakorkeakoulun laatupäällikkö Tuija Nikko myöntää, että rankingit eivät ole täydellinen mittari koulujen arviointiin. Ne ovat kuitenkin ainoa.
“Esimerkiksi opetuksen laatuun on vaikea päästä käsiksi. Siksi opetusohjelmia mitataan muun muassa kansainvälisten kokemusten määrällä ja palkkakehityksellä”, Nikko sanoo muistuttaen samalla, että myös rankingeissa on jatkuvaa kehittämistä tukevia elementtejä.
Opetuksen ja yliopiston kokonaisvaltaisen toiminnan puolella kansainvälisenä laadun mittarina toimivat pääasiassa EQUIS:n, AACSB:n ja AMBA:n akkreditoinnit, joista jokaisen kriteerit kauppis kuitenkin täyttää jo vaikeuksitta. Tästä syystä rankingeja seurataan myös osana koulun omaa laaduntarkkailua, kun akkreditointirintamalla kaikki on jo voitettu.
Pisteitä kansainvälisyydestä
Opiskelijanäkökulmasta tutkimuskeskeisiä koulurankingeja mielenkiintoisempi on Financial Timesin maisteriohjelmaranking, jossa Aalto sijoittuu tällä hetkellä sijalle 51. Sijoitus saattaa kuitenkin kohentua, sillä Aallossa on suunniteltu, että kaikkien maisteriopintojen sijaan tulevaisuudessa arvioitaisiin ainoastaan CEMS-opinnoista jalostettu Global Management -ohjelma.
“Monet verrokkikoulut ovat menneet siihen, että on vain yksi “kansainvälisen johtamisen” ohjelma, jota arvioidaan”, Nikko toteaa.
“Tällaista harkitaan parhaillaan myös Aallossa.”
Taustalla on Financial Timesin tapa arvottaa eri ohjelmia; pluspisteitä saa suoraan kansainvälisten opiskelijoiden määrästä, opintojen ulkomailla tapahtuvasta osuudesta – joka CEMS:issä on kaikille pakollinen – sekä siitä, miten moni opiskelija työllistyy muualle kuin Suomeen. Näin ollen Global Management saisi rankingissa oletusarvoisesti paremmat pisteet kuin muut kauppakorkeakoulun maisteriohjelmat, vaikkei opetuksen laadussa tai sen hyödyllisyydessä opiskelijalle olisikaan mitään eroa. Nikko myöntää, että Global Management -ohjelman perustamista voi pitää jonkinlaisena optimointina, mutta muutoin käsitys siitä, että kauppis käyttäisi resursseja rankingeissa pärjäämiseen on hänen mielestään väärä.
“Tieteellisen vaikuttavuuden lukuihin ja kansainväliseen maineeseen on vaikeakin vaikuttaa”, Nikko muistuttaa.
Muualla kuitenkin yritetään – Pohjois-Amerikan ja Euroopan yksityisillä yliopistoilla on useitakin pelkästään ranking-sijoitusten optimointia varten palkattuja henkilöitä.
Huippuosaajia maailmalta
Syynä yliopistojen haluun optimoida omia sijoituksiaan on kilpailu liikkuvista huippuosaajista. Erot yliopistojen välillä ovat pieniä ja marginaalinen parannus jossakin mitattavista tekijöistä saattaa nostaa yliopiston ranking-sijoitusta usealla pykälällä.
“Kansainvälinen maine on todella tärkeää sekä professoreiden että kv-opiskelijoiden houkuttelemisessa”, toteaa Nikko. Erityisesti Aasian markkinoilla rankingeja seurataan silmä kovana.
Opiskelijalle rankingien sisältö tuntuu kuitenkin varsin kaukaiselta. Voidaan toki ajatella, että ranking-menestys määrittää tutkinnon arvon kansainvälisillä työmarkkinoilla, mutta tutkinnon arvo CV:ssä pienenee nopeasti ensimmäisten oman alan työpaikkojen jälkeen. Kauppis kuitenkin haluaa houkutella mahdollisimman kovia kansainvälisiä kykyjä Suomeen. Tällöin vaihtoehtona on ainoastaan osallistua peliin, jossa pelilauta on muiden määrittämä.
“Vaikka ei oltaisi samaa mieltä painotuksista, tai vaikka välillä harmittaa, että tietyt yliopistot laittavat paljon paukkuja rankingien optimointiin, niin sen kanssa on vain pakko elää. Jos on strategisena tavoitteena olla ykkönen, niin jossain se menestys on pystyttävä näyttämään. Rankingit ovat siihen oikeastaan ainoa keino”, summaa Nikko näkemyksensä.
Kauppakorkeakoulun rankingsijoituksia:
- FT European Business Schools: 31.
- FT Masters in Management: 51.
- US News Economics and Business 96.
- ARWU Economics/Business 101-150
- QS Business and Management 51-100
