Kadonnutta elämää etsimässä

Markus Niemisen pääkirjoitus.

Kylterin kannessa on tavattu nähdä menestyjiä: yrittäjiä, johtajia ja poliitikkoja, jotka kertovat tarinansa ja jakavat viisauttaan kauppatieteen opiskelijoille, seuraavan sukupolven menestyjille.

Tämän lehden kannessa on ihminen, jota monikaan ei laskisi menestyjäksi. Sivulla 20 alkava artikkeli kertoo kaksi tarinaa masennuksesta, joista toisen päähenkilö on viettänyt koko nuoren aikuisuutensa työelämän ja opintojen ulkopuolella.

Tarina voisi hyvin olla toisenlainen. Juttuun haastateltu Jan on yksi viisaimmista kohtaamistani ihmisistä. Hänet voisi hyvin kuvitella kansanedustajaksi tai tutkijaksi. Ihmiseksi, josta tehtäisiin menestyjähaastatteluja opiskelijalehtiin.

Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut, ei ainakaan tässä todellisuudessa.

Aika ajoin jokainen kuvittelee, millaiseen vaihtoehtoiseen elämään olisi saattanut päätyä jos jokin suuri tai ehkä ihan pikkuinen asia olisi tapahtunut toisella tavalla. Erityisen tuskallista kuvittelu voi olla silloin, jos vaihtoehtojen valinta on ollut omista valinnoista kiinni. Sivulla 30 entinen Kylteri(n päätoimittaja), nykyinen konsultti Stella Kallionpää pohtii FOBO-ilmiötä, paremman vaihtoehdon pelkoa.

Kaikesta ei voi ottaa kuitenkaan liikaa painetta. Joskus hyvät lopputulemat ovat kiinni pelkästä sattumasta, kuten professori Vesa Puttonen muistuttaa sivulla 42.

Nykypäivänä, jolloin vaihtoehtoja on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, kyky oman tilanteen ja valintojen kanssa elämiseen korostuu. Ilman sitä tekemisesta tulee reaktiivista ja menneisyyteen keskittynyttä, jos entiset parisuhteet, saavuttamattomiksi jääneet harjoittelupaikat ja vastaavat vievät voimia tässä päivässä elämiseltä.

Positiivista on, että liian monien kontrafaktuaalien aiheuttama ahdistus on ilmiönä tunnistettu ja nimetty. Toimivat keinot sen kanssa elämiseen tuntuvat kuitenkin puuttuvan edelleen.
‍
Kirjoittaja on Kylteri-lehden päätoimittaja.