Itsensä epäilystä

Parhaita hetkiä tutkijana ovat ne, kun huomaan olleeni täysin väärässä. Meillä kaikilla on ennakkokäsityksiä, joita pidämme itsestään selvinä totuuksina, mutta joiden oikeellisuutta emme ehdi tai pysty tarkistamaan. Työni myötä minulla on etuoikeus keskittyä muutamien kysymysten huolelliseen selvittämiseen. Joskus tulokset ovat sellaisia kuin odotinkin, joskus eivät. Eniten opin silloin, kun huomaan jonkin lähtökohtaisesti järkevältä vaikuttavan oletuksen olevan väärä. Koska ennakkokäsitykseni ovat välillä virheellisiä hyvin tuntemieni aiheidenkin kohdalla, olen todennäköisesti väärässä monen muunkin asian suhteen. Ja niin ovat kaikki muutkin.

Itsensä epäily ei tarkoita huonoa itsetuntoa vaan nöyryyttä sen tosiasian edessä, että tiedämme maailmasta vähemmän kuin usein kuvittelemme. Sen hyväksyminen voi olla turhauttavaa, mutta se on välttämätöntä, jotta voimme oppia uutta. Kääntöpuolena on, että itseään epäilevät tutkijat jäävät keskustelussa helposti itsevarmempien argumentoijien jalkoihin. Itsevarmuus ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen olisi oikeassa. Maailma on täynnä fanaatikkoja, jotka uskovat tietävänsä lopullisen totuuden. Toisaalta myös arvostettuja asiantuntijoita tutkittaessa on huomattu, että itsevarmimmat ovat muita useammin väärässä.

Matti Sarvimäki
Taloustieteen apulaisprofessori