Bisneshippi

Jukka Kajania varoitettiin, että kauppakorkeakoulu ottaa luulot pois. Hän kuitenkin yhä uskoo järjellisiin työmääriin ja että valintaa hyvän ja rahan välillä ei tarvitse tehdä.

Jukka Kajanille menestys on vaikea sana. Kun häntä haastattelun aluksi onnitellaan, hänen katseensa harhailee kiusaantuneena ympäri kahvilaa. Sitten hän tokaisee:

”Menestys saattaa näyttää ulkopuolisille aina paljon suuremmalta kuin miten sen itse kokee. Olemmehan me toki edenneet ja saaneet aikaiseksi, mutta tuntuu että, kun Kauppalehti noteerasi meidät, olemme muiden silmissä established. Omat tavoitteet ja menestyksen määritelmät vaan taitavat ehtiä aina paljon edemmäs.”

Vuonna 2015 kauppakorkeakoulusta valmistunut Kajan on toimitusjohtaja Joukon Voima -nimisessä yrityksessä, joka kerää joukkorahoitusta kestäville energiantuotanto- ja käyttömuodoille. Joukon Voimalla menee kuitenkin kieltämättä aika hyvin – vuoden 2016 lopulla yritys nappasi voiton Tekesin energia-alan startup-kilpailussa.

Kajan kutsuu itseään bisneshipiksi. Bisnes-etuliite tulee siitä, että hän on kauppislainen ja hippi puolestaan siitä, että pehmeiden arvojen kannattajana hän on kokenut itsensä koulussa outolinnuksi.

Kun Kajan haki Helsinkiin kauppakorkeakouluun vuonna 2008, moni hänen vaasalaisista lapsuudenystävistään järkyttyi. Yhden ystävän mielestä hänen olisi kannattanut keskittyä tekemään, kuten Kajan itse kuvaa, villasukkafolkkia – siis jatkamaan uraa mies ja kitara -tyylisellä musiikillaan, jossa Kajan oli siihen mennessä menestynyt verrattaen hyvin. Vaasalainen halusi töihin musiikkibisnekseen pöydän toiselle puolelle.  

“Ajattelin, että kauppakorkeakoulu voisi tarjota työkaluja ja oppeja, joista hyötyisin mitä ikinä haluaisinkaan elämässäni tehdä”, Kajan kertoo.

Kauppiksen ensimmäiset vuodet hän haki paikkaansa ympäristössä, jossa ihmiset tuntuivat välillä ehdottomilta. Yksi kohtaus ensimmäiseltä kauppisvuodelta piirtyy hänen mieleensä erityisen vahvasti. Kajan teki samalla matikankurssilla olleiden opiskelijoiden kanssa yhdessä harkkoja, kun joku ryhmästä kysyi, keitä kukin äänestää.

“Piirissä kiertävät puheenvuorot olivat melko samanmielisen oikealla. Myöhemmin totesin siitä seurueesta tulleen monia Kauppiksen porvarit ry:n ydinhahmoja.”

Kajan päätti provosoida.

”Sanoin, että en ole vielä ihan päättänyt mutta kyllä se demarit tai vassarit on”, hän kertoo ja kuvaa kuinka huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus ja järkytys.

”Oikeastihan vihaan kaikkia puolueita tasapuolisesti ja poliittinen näkemykseni käsittää kaikki prisman värit.”

Kolmantena opiskeluvuotenaan Kajan sai mahdollisuuden, joka muutti pysyvästi hänen asennoitumista itseensä. Kanditutkinto oli vielä kesken, mutta vähäisen osallistujamäärän vuoksi hän pääsi maisterivaiheeseen suunniteltuun Mediabizlab-sivuaineohjelmaan. Siellä hän teki crowdsourcingia koskevan raportin, joka päätyi markkinoinnin professori Pekka Mattilan pöydälle. Mattila oli vaikuttunut ja kutsui Kajanin tapaamiseen tarjotakseen gradutoimeksiantoa vain kuullakseen, että hän oli vasta kandivaiheen opiskelija.

”Pekka sanoi, että no hitto otatko tämän kuitenkin?” Kajan siteeraa Mattilan kanssa käytyä keskustelua.

Kajan otti projektin ja alkoi kirjoittaa kolmannen vuoden päätteeksi gradua samanaikaisesti kandin kanssa. Gradusta tuli täydet ja Kajan pääsi markkinoinnin laitokselle töihin jatkamaan tutkimusprojektiaan. Yhtäkkiä hänen kollegansa olivat samoja tyyppejä, joiden luennoilla hän samanaikaisesti opiskelijana kävi. Työ markkinoinnin laitoksella oli antoisaa, mutta tutkijanelämä ei sittenkään ollut häntä varten – oli vielä niin paljon muuta nähtävää. Kajan pitää tutkijana olemista tärkeimpänä yksittäisenä askeleena urapolullaan, vaikka se ei ollutkaan sitä, mitä hän halusi tehdä.

”Olin siihen saakka pitänyt itseäni riviopiskelijana, jonka koulumenestys oli kohtuullista. Olisin tyytynyt paljon vähempään, mutta Pekan ja graduohjaajani Elina Koiviston usko ja luottamus asetti tavoitetasoni korkeammalle.”

“Suurin ongelma ilmastonmuutoksen suhteen on ollut, että pahoja asioita on tehty voittoa tavoitellen ja hyviä asioita voittoatavoittelematta.”

Lähdettyään markkinoinnin laitokselta Kajan bongasi Facebookissa kaverin maininnan avoimena olevasta työpaikasta, joka resonoi hänessä uudella tavalla. Hänestä tuli Sitran yhteydessä toimivan Suomen Lähienergialiiton viestintäkoordinaattori – Kajanin tie kestävän energiatuotannon alalle oli alkanut. Joukon Voiman perustaminen oli suuri mutta onnellinen sattuma. Sitran kautta Kajan osallistui hackathoniin, jonka tuloksena Joukon Voima syntyi. Hän päätyi toteuttamaan sellaista elämää, jota oli jo pitkään itselleen visioinut – sellaista, jonka vuoksi maailma ei olisi ainakaan kamalasti paskempi paikka.

”Oltiin kerran siskon miehen kanssa brenkuttelemassa kaksin, kun olin juuri mennyt kauppikseen. Se kuunteli naiivia hapatustani ja sanoi, että kyllä olet Jukka niin kovassa koulussa nyt, että tuo sinisilmäisyys ja idealismi pian sinusta karisee”, Kajan kertoo.

Seitsemän vuotta myöhemmin hän kuitenkin istui Töölön kauppakorkeakoulun juhlasalissa juuri lavalta hakemansa maisterinpaperit kädessään ja tekstasi siskon miehelle siltä istumalta: “Ei karissu.”

”Olen ylpeä ja tyytyväinen, että olen edelleen yhtä naiivi ja sinisilmäinen kuin keskimääräinen taidelukiolainen”, Kajan tuumii.

Puhe kahtiajaosta hyvän ja pahan välillä, toisinsanoin hyvän ja rahan välillä, on hänelle edelleen tuttua. Kerran joku kritisoi sitä, että Joukon Voima tavoittelee toiminnallaan voittoa.

”Vastasin sille kaverille, että suurin ongelma esimerkiksi ilmastonmuutoksen suhteen on ollut se, että pahoja asioita on tehty voittoa tavoitellen ja hyviä asioita voittoa tavoittelematta.”

Hän uskoo, että voiton tavoitteleminen mahdollistaa nopeamman skaalautuvuuden, tehokkuuden ja sitä kautta myös vaikuttavuuden. Joukon Voiman bisnekselle aika on otollinen.

”Jengillä on hirveä sustis-overflow, kun kaikki yrittää kanavoida tämän ’me ollaan kusessa’-fiiliksen jonnekin.”

Yllättävää kyllä, Kajan ei liitä yrittäjyyttä identiteettiinsä ja kokee startup-skenen arvot osin vieraaksi. Esimerkiksi menestyksen himo tuntuu hänestä joltain sellaiselta, joka itsessään ajaa monia yrittämään. Itse hän lähti Joukon Voimaan toisista lähtökohdista.

”Startupin pystyyn pistäminen oli vain tapa toteuttaa ja edistää asiaa, jonka koin tärkeäksi.”

Hänen mielestään mikään yritys ei ole kuitenkaan sen arvoinen, että sen vuoksi täytyisi sykkiä yltiöpäisesti:”Töitä tulee toki tehdä, mutta jos yritys ei menesty ilman järjettömiä uhrauksia, ei yrittäminen ole sen arvoista. Emme vedä hampaat irvessä ja siksi tämä toimii.”

Juuri nyt Kajan on innoissaan Teslan tulevasta akkutehtaasta, jota hänen kotikaupunkinsa Vaasa kosiskelee sijoituspaikakseen. Vaasa on hänen mielestään muutenkin maailman paras paikka.

”Olen nyt asunut kahdeksan vuotta pois Vaasasta ja ilman laajaa tutkimusdataa muualla (Helsingissä) asumisesta, en tietenkään voisi väittää näin. Olen lähinnä hakenut Vaasalle vain verrokkeja”, hän nauraa.

”Mutta ihan tosissaan, kun hiljattain yli 10 000 suomen- ja ruotsinkielistä vaasalaista ja lähiseudun asukasta kerääntyi torille vastustamaan ruotsinkielisten sairaanhoitopalveluiden lopettamista, se osoitti kuinka makea paikka Vaasa tällä hetkellä on.”

Kuten Joukon Voiman kautta ihmiset äänestävät yhdessä rahoillaan, vaasalaiset marssivat yhteisen asian puolesta vaatien muutosta. Idealistin silmät syttyvät.